Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Mietin viis vuotta mitä kirjoittaisin nyt. Tämä lomake on seisonut tässä jo varttitunnin. Pitäisi kai kertoa päivien tapahtumat, mutta ei jotenkin jaksaisi. Junnudynis-leirin jälkeen istuin koneella ja laitoin mm. kuvat koneelle. Kuvia voit katsella klikkaamalla vilkkuvaa linkkiä oikealla (tai ainakin huutomerkki vilkkuu). Valvoin kolmeen ja katsottiin velipojan kanssa Into The Sun- niminen toimintaleffa (Steven Seagal). Oli tylsä. Nukuin noin kolmetoista tuntia. Laske siitä. Vastaus on: heräsin neljältä.
Eli koko päivä meni siis ohi. Ulkona satoi vettä, paistoi aurinko, satoi vettä rankasti, paistoi aurinko, ukkosti, satoi ja lujaa ja paistoi aurinko. Hirmuisen epäavakaa sää. Toivottavasti koko kesä ei ole tällaista. Istuin sitten koneella, ainakin silloin kun ei ukkostanut. Kahdeksan jälkeen menin Juhanille, koska bussikortissa oli viimeinen päivä jäljellä. Pelattiin nhl ja hävisin. Soitin synaa ja masennuin. En ole hyvä nhl:ssä, enkä synassa. Nyt on henkisesti hieman huono olo.
Kello on kohta puoli kolme. Juhani nukahti tuohon viereiselle sängylle aikaa sitten ja minä täällä irkkaan ja selaan sivuja. Plääh. Voisi kohta herättää Juhanin ja ottaa toisen matsin nhl. Haluan välillä voittaakin, jos minusta on siihen. Ärsyttää kun taidot on ruostunut musiikissa, kitarassa ja synassa, kohta kaikessa. Ja kukaan ei ole valveilla eikä minuakaan väsytä. Kaikki nukkuvat irkissä ja mesessä. Hö.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
