Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Innostuin eilen askartelemaan vähän enemmänkin lappusia. Pitkään on ollut mielessä tehdä tietyntyyppisiä ehkä tyhmänpuhuvia, mutta oikeasti tehoavia käskyjä, joita näkee yleensä työpaikoilla tai joissakin yleisissä tiloissa. Tarkoitan siis näitä ”laitathan astiat suoraan koneeseen”, tai ”siivoathan jälkesi”. Lappuset on yleensä kirjoitettu itse itselle, tai yleisesti ottaen tiloja käyttäville.
Minulla on vuosia ollut rutiinit hukassa. En älyä syödä, siivota jälkiäni, herätä tai mennä nukkumaan oikeaan aikaan, viedä roskia ulos, jne. Etenkin nuo roskat… hyi helv… melkein hävettää. Kun roskapussi täyttyy (ja sehän täyttyy yllättävän nopeasti), vien sen parvekkeelle. Tänään vein roskapussit ulos ja niitä oli kuusi kappaletta – kyllä, kerralla kannoin kaikki; Olen voimamies. Parveke vähän tuoksahtaa mutta onneksi raitis pakkasilma vie hajut mennessään.
Jotenkin nettielämän, masennuskausien, ehkä työttömyyden ja oman pääkoppani myötä asioilla on ollut valitettavia seurauksia. Vähitellen olen kuitenkin alkanut ”ottaa itseäni niskasta kiinni”, eli pakottamaan itseni tekemään niitä päätöksiä ja hoitamaan asioita. Lähinnä omaan elämääni liittyviä asioita. On jännä että perheelliseksi mieheksi olen näinkin erakoitunut.
Tekemäni lappu tiskeille on toiminut tähän asti loistavasti. Tiskiröykkiöitä ei ole syntynyt kun täysi koneellinen on tyhjennetty heti ja tyhjä kone täytetty. Kyllä se vain niin on että lovet arkirutiineissa vaikuttavat haitallisesti mielenterveyteen, vaikka sitä ei itselleen myöntäisi. Joskus täytyy patistaa itse itseään.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
Avaruusnuija
Kokeiltu on kyllä itsekkin ja toimii. :)
micke
Kyllä voisin minäkin ottaa itseäni niskasta kiinni noiden arkirutiineiden osalta, mutta jotenki epäilen, että tuo lappu-systeemi ei minun kohdalla toimisi. Nopeasti tottuisin lappuihin niin hyvin, että en enää edes huomaisi niitä. Joskus olen miettinyt auttaisiko sellainen kotityö-päiväkirja. Jos sinne aina kirjoittaisi ylös mitä on tehnyt niin voisi helpommin tulla tehtyä asioita kun harmittaisi jos löytyisi tyhjiä päiviä.
rolle
Minulla taas päiväkirjaratkaisu ei tunnu auttavan. Yleensä ajattelen tyhmästi ”ei nyt jaksa”, vaikka hommat pitää hoitaa juuri silloin kun oikeasti on saumaa, eikä jättää tahallaan myöhempään. Koska mitä myöhemmin tekee niin sitä enemmän on hommaa, ja sitä enemmän ahdistaa…
Lapun täytyy olla iso ja jämäkkä, jonka pakostikin huomaa. Jos ei huomaa niin tulostaa vielä isomman.
Ja kun lapussa lukee perustelu miksi se kannattaa, esim että ei mene kuin pari minuuttia ja että mieli on sitten parempi, niin oikeasti muistaa että ”niinhän onkin, teenpäs tämän nyt”.