Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Tänään heräsin taas, mutta olinkin karvinen. Ajattelin kuin karvinen. Ei maanantaita, ei maanantaita!! En nouse, ei onnistu. Nukahdin uudestaan, mutta sitten äitin herätyskello soi toisessa huoneessa. Menin suihkuun ja tulin suihkusta. Istuin tuolissa haluttomana lähteä kouluun. Lopulta sitten lähdin otettuani bussirahan, sillä korttia ei ole vieläkään ladattu. Siivosin lauantaina vessat, joten olen taas rahapossu. Jopa viisi euroa. Aion ostaa mässyt tänään lostia varten. Lost on siis se uusi mielenkiintoinen selviytymissarja, joka ei tule Suomen TV:stä vielä pitkääään aikaan, muahahaha.
Nyt olen koulussa eikä tässä välissä ole tuntia. Kahdelta alkaa ranska, joka kestää neljään asti. Toivoisin tuntejen menevän nopeasti… haluan kotiiin. Jag är trött i skolan. Anteeksi tämä pieni kansainvälisyys taas muttakun ruotsalaisuus virtaa suonissa. Tai sitten aivoissa taas napsahti. Ostin ediä. Kamera jäi taas kotiin. Miten minusta on tullut näin hajamielinen ja hölmö? Tiedä sitten. Kukaan ei ole mesessä, tylsääää. Tylsiä ootte. Kommentoikaa näitä viestejä joskus. Anteeksi paheeni. ”Pakotan-kirjoittamaan-kommentin-jokaiselta-ihmiseltä-vaikka-ei-olisi-asiaa-olen-roni”-ilmiö. Ei uusia kommenttejamoi.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
