Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Rollemaa täyttyy tweettauksista, eli on aika jälleen kirjoittaa jotain. Nummirock tuli koettua ensimmäisen kerran ja tavallaan ihan positiivinen maku jäi. Vaikka yksin lähdinkin, sain nopeasti uusia kavereita. Hevarit ovat kovia juomaan, se ainakin on tullut todistettua. Kävin katsomassa kaikki bändit paitsi demobändit ja muutama vähän isompi. Lempparit tuli nähtyä ja vähän enemmänkin. Siinä sivussa sain jopa töitäkin tehtyä. Tekstit tulossa piakkoin…
Viikonloppu meni kaikinpuolin hyvin, vaikka väsymys ja koti-ikävä iski moneen otteeseen. Toista yötä teltassa makoillessani tirautin jopa muutaman kyyneleen, kun oli niin ikävä Lottaa ja Veeraa. Veera kertoi irkissä kuinka Lottaa oli sinä iltana väsyttänyt ja hän oli kävellyt aivan itse nyyhkyttäen sänkynsä viereen ja ojentanut kätensä kuin sanoakseen äiti laita minut nukkumaan. Kun kuvittelin tämän siellä kaukana kolmensadan kilometrin päässä yksin pienessä teltassani, itkuhan siinä tuli. Olisin halunnut saman tien mennä sulkemaan pienokaiseni syliini…
Ikävä helpotti taas kuitenkin aamulla kun sain tekemistä uusien bändien ja kavereiden kanssa. Loppuajat vierähtivät nopeasti. Hieman pulassa olin kun rahatilanne näytti nollaa, enkä ollut ehtinyt järjestää kyytiä pois… onneksi Heikki oli ”lähettyvillä” ja haki minut sieltä pois. Olen vieläkin niin kiitollinen Hekelle karhunpalveluksesta. Maksoin hänelle viimeiset pennoset tililtäni, sillä arvostan tekoa niin paljon. Kaveri ajaa paljon, joten haluan tukea bensoissa sen minkä pystyn.
Veera oli kotiin tullessani juuri laittanut kotitekoisen makaronilaatikon uuniin ja voin sanoa että nälkä oli! Voi sitä riemua kun sain halata molempia oikein kunnolla.
Lotta oli viikonlopun mummolassa ja viihtyi kovasti. Tytön nyyhkytyksestä huomasi kyllä ikävän kun saavuin kotiin sunnuntaina aamupäivästä, mutta hänkin oli myös väsynyt, kuten me kaikki. Juhannus voi olla joskus rankkaa. Nukuttua on tullut melko paljon, mutta vieläkin tuntuu että kaikkea sitä univelkaa ei ole saanut purettua pois.
Kuulumisia on ihan liikaa ja tuntuu että kaikki ajatukset pursuavat ja tursuavat päästä ulos samaan aikaan yhdellä kertaa, eikä tekstiä pysty suoltamaan samaan tahtiin. Vaikeaa nyt tämä tekstin tuottaminen jotenkin. Laiskottaa, mutta silti olisi jonkin verran menoja. Huomenna olisi tiedossa onneksi vain naapurin miittaamista.
Valokuvia on otettu satoja ja niitäkin pitäisi purkaa koneelle kirjoittamisen ohella. Rollemaakin on nykyään tylsän mielenkiinnoton valokuvien puuttumisen takia. Laiska minä.
Lauantaina Jyväskylässä oli #pulina-miitti, mutta minä olin siellä Nummijärvellä… harmittaa hieman kun ei tullut nähtyä kavereita, mutta sainpahan ainakin joitakin uusia – joskin eri puolilta Suomea. Ja kokemusta. Tuli nähtyä Torture Killerin Juria ja Soulfallenin solisti kehui paitaani (Soulfallen-paita, tottakai). En nähnyt kenelläkään muulla Soulfallenin tuotteita yllä ja koen itseni melko suureksi faniksi. Tuo Jyväskyläläinen ihmetys onkin yksi ehdottomista lempibändeistäni. Terveisiä vain Soulfallenille!
17.7. lähdemme asuinkuntamme järjestämälle Helsinki-reissulle, Linnanmäelle ja Korkeasaareen. Lotta varmasti tykkää. Odotan innolla.
Kesäsäät toivottavasti jatkuvat lämpiminä. Nummijärvellä hytisin kahtena yönä ihan kunnolla. Unta en kyllä saanut oikein muutenkaan metelin takia. Korvatulpat auttoivat hieman.
Nyt taidan syödä iltapalaa ja katsoa hieman Housea. Sitten nukkumaan pellavien väliin omaan lämpimään sänkyyn. Festarointi ja luonnossa yöpyminen ei ole minun juttuni ja voin kyllä sanoa että tällaisen viikonlopun jälkeen arvostaa oikeaa sänkyä, lämmintä kämppää, sähköä ja posliinisia saniteettitiloja aivan eri tavalla. Toivottavasti myös sinulla oli hauska juhannus. Hyvää yötä!
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
