Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Pitkään. Nukuin. Väsy. Ei jaksa. Sanat. Heräsin kahdelta ja äiti lähti töihin Siwaan kilometrin päähän. Soitin kitaraa kun aurinko paistoi ikkunasta liian kuumasti aihpoltin jalkani. Verhoa pienemmälle ja kone päälle ja rokkaamaan Guitar.pls. Parituhatta kappaletta ja parisataa cd:tä soi nyt pelkkää rokkia ja metallia, joita on 50% kokonaisalbumeistani. Huoh. Kokeisiin pitäisi jaksaa lukea, mutta ei meinaa jaksaa vaikka ihan nettitehtäviäkin saatiin. Huone pitäisi edelleen siivota, mutten jaksa.
Taidan kohta lähteä Siwalle tuohon Jyskän olemattomaan ”keskustaan” kilometrin päähän hakemaan äidiltä ruokaa. Pizzaa, jugurttia ja kaikkea. Kokeista en haluaisi stressata, vaikka ne pyörivätkin kokoajan mielessä. Pitäisi lukea, eijaksa lukea, pitäisilukea muttei jaksa. Ei muuten stressaisi, mutta se näytelmä! EI. Pitikin suostua. Toivottavasti keskiviikko tulee pian. Niin ja sit vielä se puku… kun ei ole pukua enkä varmasti menisi missään smokissa kouluun pelkän koeviikon takia. Voi elämä.