Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Tänään sitten heräsin. Ensimmäinen ajatus päässäni oli jotakin seuravaa: ”Eih! en nouse.” jostakin syystä en nukahtanut uudestaan. Menin suihkuun, josta onnekseni tuli lämmintä vettä, tosin vähän aikaa. Mökistämme on öljy loppunut ja öljyauto on myöhässä. Sunnuntaiaamuna jouduin heräämään vain sen takia että iskä pyyti minua hakemaan puita liiteristä, jotta saataisiin illaksi sauna lämpimäksi. Argh. Loma meni ihan liian nopeasti. Arvasin että näin kävi. Miksi kaikki auvo ja elämä pitää olla vain väliaikaista. Se on sitä. Nyt loppuu ajatukset päästä. Koulu alkoi kahdeksalta ja nyt kello on kohta kaksitoista. Olen selviytynyt jo kahdesta tunnista äidinkieltä ja historiaa. Helpoimmat aineet ovat ohitse ja vaikeimmat vielä edesspäin. Seuraavaksi on tunti españolia ja kaksi tuntia ranskaa. Tekee pahaa jo kun ajatteleekin mitä tuleman pitää.
Kitarani ei ole vieläkään tullut huollosta. Haluan soittaaaa, rämpyttäää. Metasllicaaa, Sonata Articaaaaaa… byäh. Lauantai-yönä katsoin kaksi leffaa. Shaun Of The Deadin ja The Ladykillers. Pidin molemmista kovasti. Eilen katsoin yhden leffan. Face Off. Sekin oli hyvä. Anteeksi jos en arvostele, ainakaan heti. Jotenkin olen vain laiskistunut. Pitäisi tehdä joskus jotakin. Plähplöhblöp. Kommentoikaa runsaasti, en jaksa elää muuten. Tehkää minut iloiseksi. PLIIIIS! Kertokaa että luette!!
Jooko? Joo.
Tulkaa foorumiin.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
