Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Lotan syntymästä saakka olen ollut täysipainoinen koti-isä, vaikka olen välissä töissäkin käynyt. Olen ollut mukana synnytyksestä lähtien jokaisessa tyttäreni pienessäkin tapahtumassa. Tiistai-aamuna kävimme Mansikkapuiston perhekahvilassa. Kohtasin saman ilmiön kuin lukuisina aiempina kertoina; Paikalla oli ainoastaan lapsia ja äitejä. Perhekahvila… kattia kanssa. Huomasin jälleen ihmetteleväni: Missä ovat kaikki isät?
Ymmärrän kyllä että suurin osa isistä käyvät töissä. Kerhoja, lasten harrasteita ja muita juttuja on kuitenkin paljon muinakin aikoina, eikä työt aina voi mennä lasten juttujen kanssa päällekäin. Tuntuu että monet isät eivät edes halua olla mukana lastensa toiminnassa. En tällä väitä etteivätkö isät haluaisi olla lasten kanssa, sanon vain että eivät mielellään usein käy muun perheen mukana perhetapaamisissa tai lasten toimintapaikoissa. Tai sitten tässäkin tulee taas se vanhoollissovinistinen ajattelu että isän velvollisuus on tuoda leipä pöytään ja äidin velvollisuus hoitaa lapset, lasten asioilla käymiset ja koti.
Tykkään kyllä jutella äitien kanssa samalla kun lapset leikkivät, mutta hieman harmittaa kun en ole koskaan saanut mahdollisuutta keskustella toisen isän kanssa isyyteen liittyvistä asioista. Ja ehkä tavallaan kaipaan toisen isän näkökulmaa myös normaaliin lastenhoitoon liittyvissä asioissa. Toisaalta mitään todellista tarvetta minulla ei isyyskeskusteluille ole, mutta toisinaan olisi ihan mukava jos perhekahviloissa ja vastaavissa olisi myös miehiä paikalla. Suomalaiset miehet eivät ehkä ole menevää ja puhuvaa sorttia, tiedä sitten… syystä tai toisesta toista koti-isää ei ole näkynyt.
Kun miespuolisia sitten joskus ilmaantuu, he käyvät joko kerran, eivät puhu mitään, ovat vaivaantuneita ja sanovat ”tulin emännän mukana puolivahingossa”, ”ei toistu”. Ekavauvakerhossa isien illassa oltuani totesin että äitien kanssa on paljon luonnollisempaa, huolettomampaa ja mukavampaa jutella. Miehet tuntuivat vain ujostelevan, koska eivät olleet tottuneet tilanteeseen. On hämmentävää huomata että nykyisä ei välttämättä osaa edes vaihtaa vauvan vaippaa… puhumattakaan muista lapseen liittyvästä askareesta.
Mikä on isän rooli 2010-luvulla? On kummallista että kaikki arkirutiini jätetään yhä äidille. Imetyspuolen ymmärrän, miehellä kun ei maitorauhasia ole. Lapsen hoitaminen isänä ei liity mihinkään tossun alla olemiseen, ainakaan silloin jos se tapahtuu omasta tahdosta. Sellaisia isiä on valitettavan harvassa jotka aidosti haluavat seurata lapsensa kasvua olemalla mukana kaikessa.
photo credit: Enigma Photos
Minusta on ollut ihanaa olla 100% isä. Haluan että perheemme on kokonaisuus ja isä on yhtä tärkeä kuin äitikin, kirjaimellisesti. Vauva-aika ja lapsuus on lyhyt ja tahdon todella olla mukana lapseni elämässä ja hänen ymmärtävän miten paljon hänestä tykkään.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
Kärty
Hei! Löysin tänne äsken juuri (ja mikä mahtava it-insinööri sivuston takana onkaan!) ja kyllä pysäytti tää viimeisin postaus.
Meillä on nimittäin koulussa yritysprojekti, jonka yhtenä vaihtoehtona on ÄITI ja lapsi-kahvilailta, jonne MIEHET ei ole sallittuja tulemaan. Edes miespuoliset työntekijät tai projektivetäjät. Aluksi en tätä ihmetellyt, nyt se pistää ajattelemaan. Itse en tosin tuossa projektissa ole, mutta otan tän puheeksi kyllä.
On tosi harmi, ettei isät edes tässä ”tasa-arvoisessa” maassa ota sen enempää yhteyttä lapsiinsa, mitä ottavat yleisesti. Luulen tosin, että se johtuu vaan siitä asennoitumisesta, mikä kaikilla on. Kai se koetaan jotenkin outona että on koti-isä. Itse varsinaisesti en kyllä koe että kummankaan pitäisi jäädä kotiin, olin alle vuoden ikäisestä asti hoidossa päiväkodissa ja olen ihan onnellinen ja normaali :) :D
Ne, jotka kuitenkin tahtoo olla kotona, saisi mun puolesta olla. Ei se lapselle pahaksi ole, eikä vanhemmallekaan. Itse sain olla isän mukana lapsena jopa sen harrastuksissa, mikä kyllä jäi tosi positiivisena mieleen :) Oma poikaystävä on nyt jo todennut, että hän kyllä on niin paljon lapsen elämässä mukana kun vaan pystyy, sitten joskus tulevaisuudessa kun semmoinen tulee. Arvostin sitä lupausta paljon ja toivon, että muutkin kun sinä ja T on tätä mieltä.
Paljon jaksamista koko perheelle, isin tytöt saa taatusti hyvät miehet!
rolle
Hei Kärtsy, kiva että löysit :-) vai IT-insinööri, kiitos vain. Minussa ei kyllä inssiainesta kuitenkaan ole, kolmesti olen insinööripuolelle yrittänyt, ja nyt olen luovuttanut ;) ymmärrän kyllä että tarkoitit nettisivuja, kunhan piruilen.
Juu, se on tämä suomalaisen miehen malli joka on jostain tullut… kovasti aina ihmetellään jos mies on lapsen kanssa vaikka jossain neuvolassa tai muskarissa. En tiedä. Varmaan samaa sarjaa kuin että tosimies ei itke, puhu, pussaa, jos nyt näin karkeasti haluaa kärjistää.
Miksi vain äideille ja lapseille? Oliko sille siis mitään ”oikeaa” syytä. Tuon tahtoisin itsekin tietää.
Hienoa että sinunkin miehesi on samalla linjalla. Minusta on upeaa olla mukana oman lapsen elämässä niin paljon kuin vain suinkin voi. Oma isäsuhteeni lapsena oli mitä oli, enkä muista lapsuudestani juuri mitään. Haluan että minun lapselleni jää omasta lapsuudestaan vähän enemmän muistoja, joihin toivottavasti kuuluu isä siinä missä äitikin.
Isän ja äidin kuuluisi olla samalla viivalla. Ei se ole vain äiti joka lasta kasvattaa, isä on oleellinen osa lapsen arkea. Tai ainakin pitäisi olla.
Tiunamiuna
Hei, Maj:n blogin kommenttiboxista päädyin tänne, uteliaisuuttani =) Nyt ei ole aikaa lukea itse blogia lainkaan, mutta palaan varmasti. Maj:n kommentissa mietit miksi blogisi ei ole niin suosittu kuin hänen niin ihan pakko oli heti kommentoida, että minä ainakin vieroksuin mustaa taustaa kovasti. Siis pinnallisesti ulkoiset seikat mietityttävät… Mutta sehän on se ensimmäinen asia mihin kiinnittää huomiota uuteen blogiin tullessa. Ikäänkuin lukeminen ei olisi niin inspiroinut, vaikka nyt on kyse oikeasti ajankäytöstä. Kerroin nyt vaan kun kommenttisi silmään pisti. Tulen varmasti paremmalla ajalla sisältöä tutkimaan, koska mielenkiintoni kuitenkin heräsi ulkoasusta huolimatta.
rolle
Tiunamiuna, Kiitos paljon kommentista :) Nyt taas turhantarkasti tarkentelen, ihmettelin hänen blogin suosiotaan, en verrannut omaani millään tapaa :-D mustahan tämä ei ole, tumma ehkä. Itse pidän tummasta enemmän kuin vaaleasta, ja haluan tavallaan myös sivuillani ”erottua joukosta”.
Palaa ihmeessä uudelleen!
micke
Olen asunut kahdessa muussa Euroopan maassa ja oman huomioni mukaan niissä isät ovat vielä vähemmän mukana lastensa elämässä. Todella harvoin näkee kaupungilla isiä lasten kanssa. Suomeen palatesssani yllätyin iloisesti, että täällä sentään joskus näkee isiä lasten kanssa.
Nyt menee jo asian vierestä, mutta minun mielestäni tumma tausta on hyvä juuri siksi, että se erottuu joukosta ja tekstiä on kuitenkin helppo lukea. Sisällöltään blogisi on kyllä todella hyvä, mutta valitettavan vähän olen sitä lukenut, koska sivut ovat järkyttävän hitaat hitaalla nettiyhteydelläni.
rolle
micke, Juu, toivottavasti tuo isien osallistumattomuus on nyt jäämässä historiaan. Minusta ainakin tuntuu siltä että nuoremmat isät ovat enemmän lastensa kanssa.
Pitäisi kokeilla muutamia sivustoa nopeuttavia kikkoja, mutta en ole vielä jaksanut. Mobiiliversiotakin voi selata myös normaalilla selaimella. Se löytyy osoitteesta m.rollemaa.fi.
RouVix
Isän läsnäoloon nyt vaikuttavat jo pelkästään täysin vanhentuneet lakipykälät, joiden mukaan nainen saa äityisrahaa 105:ltä arkipäivältä, kun taas mies vain 18:sta.
Isyyden arvostuksen korottaminen lähtee liikkeelle asennekasvatuksesta. Mutta niin kauan, kuin ”tasa-arvoyhteiskuntamme” arvostaa naista parempana vanhempana, on jotenkin turha olettaa arvokäsitysten muuttuvan täysin tasapuoliseksi. Itse kannatan ehdottomasti molempien vanhempien tasapuolisuutta.
rolle
RouVix, Kiitos kommentista. En ymmärrä miten raha liittyy koko asiaan. Minäkin kannatan molempien vanhempien tasapuolisuutta. Pohdin vain lähinnä juuri sitä miksi isät eivät käy lasten kanssa harrasteissa ja kokoontumisissa juuri koskaan verrattuna äiteihin.
RouVix
Se raha liittyy asiaan sikäli, että keskivertoperheessä isä lähtee hyvin pian lapsen syntymän jälkeen takaisin töihin, koska yhteiskunta ei yksinkertaisesti maksa pitempään. Ja töissä käyvällä isällä ei vain ole yhtä paljon aikaa käydä lapsen harrasteissa ja kokoontumisissa kuin työttömällä isällä (no hard feelings).
Ja se isyysloman lyhyys myös vaikuttaa asenteisiin. Vanhempien pitäisi saada keskenään päättää kuinka lastaan hoitavat, ilman yhteiskunnan teennäisiä pakotteita joiden takia isän on useimmissa tapaukissa käytännön pakko palata työelämään.
rolle
Ehkä en ole keskivertoperheestä, mutta ei minulla ainakaan ollut mitään pakotetta lähteä lapseni syntymään jälkeen töihin. Paitsi tietenkin ihmisten ulkoiset painostukset, mutta niistä välittämättä…
Olin töissä vajaan vuoden 8 tunnin päiviä, ja kyllä mulla silti jäi melko hyvin aikaa lapseni kanssa. Mutta oikeassa kyllä olet monessa asiassa. En silti ajattele noin työkeskeisesti kuin sinä.
jon|-
”Sellaisia isiä on valitettavan harvassa jotka aidosti haluavat seurata lapsensa kasvua olemalla mukana kaikessa.”
Aika karu heitto. Ottaen tosiaan huomioon että kun töitä tekee sen 8h vähintään päivässä ja levätä tartteis johonkin väliin.
Mihin tähä yhteiskunta päättyisi jos kaikki vanhemmat (siis molemmat osapuolet) olisivat kotona kasvattamassa lasta? Olisihan se todellakin optimaallinen tilanne mutta ei tule onnistumaan tässä yhteiskunnassa. Vai mitä olet rolle mieltä?
rolle
Ei tarvitse ottaa niin kirjaimellisesti. Olemalla mukana ”kaikessa” en tarkoita sitä että työssäkäyvän isän pitäisi irtisanoa itsensä töistä jotta voisi olla lapsensa kanssa.
Kaikki on suhteellista. Kahdeksan tuntia päivässä ei ole vielä paljon, ja työpaikankaan ei tarvitse olla sellainen että työpäivän jälkeen ei jaksa mitään muuta. Kuten muistaakseni Vesa Keskinenkin sanoi, työpaikka on parhaimmillaan sellainen joka ei tunnu työnteolta, vaan jopa harrastukselta tai lomalta, ja siihenhän tähdätään.
En siis väittänyt että molempien vanhempien pitäisi olla kotona kasvattamassa lasta. Sitä en edes oikeastaan halua. Kritisoin vain isien yleistä haluttomuutta osallistua lapsen arkeen. ”Mitäs sitä tarvii kun on lapsella äitikin olemassa”. Turha piruilla.