Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 18 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 18-vuotias.
Koska tästä mahtavasta laitteesta on kyselty niin paljon, päätin omistaa sille jo toisen merkinnän. Tämän merkinnän epävirallinen otsikko olkoon: iPod Video vs. PSP. Tekstin tarkoituksena on valistaa iPodin mahdollisille hankkijoille soittimen hyödyt ja haitat.
iPod video on kieltämättä markkinoiden paras soitin, mutta samalla myös kallein. Soitin on turhankin kallis, ainakin täällä kiskurihintaisessa Suomessa. Kyselin soitinta Gigantista ja Anttilasta, mutta kummastakaan elektroniikan huippuliikkeestä 30 gigaista iPod Videota ei löytynyt, joten ostin soittimen Mustasta Pörssistä. Mustassa Pörssissä soitin maksoi 399 euroa, mikä on paha hinta nuorelle opiskelijapojalle tai -tytölle. Jenkeissä tai muualla Euroopassa 60gb Video -soittimen (levytilaltaan kaksi kertaa isomman) olisi saanut samalla hinnalla. Suomen nettikaupoista iPodin saa halvimmillaan reilulla 300:lla eurolla, mutta luulen että postikulujen kanssa hinta nousee lähelle sitä kolmeasataayhdeksääkymmentäyhdeksää euroa.
Musiikin kuuntelu
Apple hehkuttaa että parasta viidennen sukupolven iPodissa on se, että ”Ensimmäistä kertaa musiikin kuuntelu on myös visuaalista!”. Totta, sillä joka biisiin saa halutessaan näkyviin levyn kansikuvat ja kappaleen sanoitukset (mikä tosin voi aluksi olla hieman hermoja raastavaa iTunesin kanssa -> suosittelen 10 dollaria maksavaa iArtia, jolla kansikuvat ja sanoitukset saa nopeasti joka kappaleeseen).
Musiikin siirtäminen iPodiin on myös (ainakin alussa) ärsyttävää. Aikaisemmin kaikki siirrettiin suoraan kansiona tai biiseinä soittimelle windows explorerin tavallisessa selainikkunassa, mutta nyt kappaleet pitää siirtää hitaammin – maailman ärsyttävimmän välikäden – iTunesin kautta. Yht’äkkiä kaikki onkin uutta ja erilaista, maccia! Macintoshiikin voi tottua, mutta silti muuten niin mainio soitin on ärsyttävän riippuvainen iTunesista. Toisaalta, ilman iTunesia iPod ei olisi niin nerokas järjestelmä, sitähän Applekin tuntuu hokevan: ”iPod ja iTunes sopivat kuin nakki silmään!”.
Videon katselu
Elokuvien ja tv-sarjojen katselu iPodissa on erittäin miellyttävää pienestä 2,5 tuuman näytöstä huolimatta. Videoiden valmistaminen iPodille ei kuitenkaan ole niin miellyttävää. Videot pitää konvertoida ennen siirtoa iPod-muotoon (yleisimpiä .mov ja .mp4. Itse konvertoin aina .mp4-muotoon laadun vuoksi). Konvertointi vie suurimman osan jo valmiiksi vähäisestä keskusmuististani (512MB), eli videon valmistumisen aikana en voi tehdä mitään muuta. Tästä johtuen jätän yleensä ohjelman konvertoimaan elokuvia ja tv-sarjoja yön yli, jos jaksan. Mutta katselunautinto on vaivan väärti. Konvertoijia on netti pullollaan (älä kysy kuinka monta. Satoja, kenties tuhansia). Kokeilin kymmentä, joista parhaaksi osottautui Free iPod Converter, jonka saa monelle kielelle (älä säikähdä ranskankielistä lataussivua, ohjelma on englanninkielinen).
ffdShow -nimisen kodekin uusimmalla versiolla saat ohjelman nauhoittamaan videoon myös tekstitykset ilman subitiedostojen siirtämistä soittimelle. Soittimen äänenlaatu on markkinoiden parasta (tosin mukana tulevat kuulokkeet surkeaa laatua) ja pieni näyttö ei haittaa yhtään. Kyllä tämä mielestäni PSP:n voittaa, sillä soittimeen voi laittaa mitä vaan tietokoneeltasi löydätkään.
Ekstrat
iPodilta löytyy monta pientä mukavaa piristystä päivään. Soittimen neljä peliä – Brick, Solitaire (Pasianssi), Parachute (tykkipeli) ja Music Quiz (hauska peli, joka testaa musiikkimakusi tuntemuksen generoimalla musiikkitietovisan soittimella olevista biiseistä). Pelien lisäksi soittimeen voi laittaa herätyksen (tietty biisi herättää sinut aamuisin kun iPod on kytkettynä vahvistimeen, kaiuttimeen tai hifi-kuulokkeisiin). Soittimeen saa myös näkymään yhteystietoja valokuvineen (vaatii Windowsin Office-paketin) ja muistiinpanot (lukee .txt tiedostoja siirrettävältä levyltä). Näiden pikku lisäyksien lisäksi soittimessa on laadukas sekuntikello ja jotain muuta pikkusälää. Asetukset ovat myös erittäin laajat. Unelmasoitin, sanoisin.
Et usko mitä kaikkea voisinkaan ostaa Apple iPod Storesta. iPodiin saa lisävarusteina mm. radion, kajarit, kaukosäätimen, kamera-lisälaitteen… ja vaikka mitä. Ulkoinen laturi (USB Power Adapter – toimii pistorasiasta USB-kaapelin kanssa) on ainakin ehdoton, sillä iPodin mukana sitä ei tule, vaan iPod ladataan pääosin USB:llä tietokoneen kautta. Lisäosat ovat kuitenkin aika kalliita. 10 euroa pelkästä johdosta? Mutta sehän on vain bisnestä. Ja hyviä lisäyksiä ovatkin keksineet.
Yhteenveto
Laite on loistava, mutta hintava. Suosittelen laitetta lämpimästi näprääjille, kärsivällisille ihmisille, jotka pitävät grafiikasta, taiteesta, säätämisestä ja ennenkaikkea musiikista ja elokuvista. En suosittele laitetta liian yksinkertaisille ihmisille, tottumattomille tietokoneiden kanssa tai muuten vaan ’blondeille’.
Urho testasi tuotteen katsomalla abc:ltä ilmestyneen lost 2×19-jakson tänään:
Päätös on sinun. Minä olen tehnyt päätökseni.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
