Introverttinä maailmassa

Kun tulin pari vuotta sitten ”ulos kaapista” introverttiyteni kanssa, olen nostanut aihetta esille aika-ajoin. Introvertit eivät liioin puhu introverttiydestään, sillä eivät halua nostaa itseään tai aihetta esille. Aiheesta on minusta tärkeä puhua, sillä väittäisin että suurin osa maailmasta on ulospäinsuuntautunutta, joten introverteillä on välillä tukala olla.

En varmasti ole ainoa, joka on kieltäytynyt tapaamisista, joissa ei ole yhtäkään tuttua, erityisesti niistä, joissa aiheet ja ihmisetkään eivät natsaa yhtään omiin mielenkiinnon kohteisiin. Sen jälkeen kun joku Twitterissä viittasi minuun ”julki-introverttinä”, on asia hieman mietityttänyt. Tweettaan melko aktiivisesti ja osallistun netissä muutenkin paljon enemmän kuin keskivertointrovertti. Tämä herättää luonnollisestikin hämmennystä.

Jotkut, jotka eivät koe absoluuttisen introvertin maailmaa omakseen, referoivat itseään ”sosiaaliseksi introvertiksi”. En miellä termiä omakseni, vaikka tiedän mistä tuo ristiriitainen nimitys johtuu. Kyse on ehkä siitä, että ihminen on jollain tapaa sosiaalinen, haluaa olla sosiaalisempi tai ei halua että hänet mielletään epäsosiaaliseksi. Tosi monesti introverteistä ajatellaan, että heillä on sosiaalisen tilanteiden pelko, he eivät kestä sosiaalisia tilanteita tai heillä ei ole sosiaalisia taitoja. Tästä ei yleensä kuitenkaan ole kyse.

On helppoa määritellä kumpaa olet enemmän. Riittää, että vastaat näihin kyllä tai ei:

• Onko sinulle luontaista tavata (tuntemattomia) ihmisiä?
• Tapaatko (tuntemattomia) ihmisiä ja osallistutko (uusiin) tapaamisiin mielelläsi?
• Saatko energiaa muiden ihmisten tapaamisesta?

Jos vastaus on ei, olet introvertti. Jos kyllä, olet ekstrovertti. Se, että ei ole luontaista halua tavata ihmisiä, ei tarkoita että olisi epäkohtelias tai epäsosiaalinen.

Viimeksi kun kirjoitin aiheesta, kirjoitin enemmänkin ahdistuneisuushäiriön näkökulmasta. Introverttiys on kuitenkin erittäin normaalia myös heillä, joilla ei ole minkäänlaisia mielenterveysongelmia. Tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat minua introvertimpiä.

Monesti ihmetellään ”miten voit olla netissä noin avoin ja aktiivinen kun kerran olet introvertti?”. Siinä on tietynlainen ristiriita, sen myönnän, mutta itse näen netin aivan erilaisena kuin monet muut. Olen usein sanonut, että netissä asiat ja ihmiset ovat minulle eräällä tapaa vain ”kuvaa ja tekstiä”. En netissä kohtaa ihmistä samalla tavalla kuin livenä, mistä johtuen minun on helpompaa olla kanssakäymisissä myös tuntemattomien kanssa. En joudu miettimään millainen habitukseni on, miltä näytän ja millainen olemukseni on. Netissä pystyn päättämään profiilikuvani, miettimään tweetit ja sanamuodot tarkkaan.

Seuraavana yleensä vedotaan sukupolvien eroihin tai ikään. Ei se minusta sitäkään ole, tiedän keski-ikäisiä, jotka ovat netin kanssa sinut. Kyse on enemmänkin siitä miten Internetiin suhtautuu, ei siitä oletko ekstrovertti vai introvertti.

Esimerkiksi kaikille avoimessa Twitterissä on ollut suorastaan lasten leikkiä olla ”sosiaalinen”. Alle 140 merkin viesti joltain tuntemattomalta ei ahdista yhtään verrattuna siihen, että olisi jossain tuntemattomien kanssa viettämässä iltaa ja joku nevöhööd tulisi kysymään miten menee. Tätä on välillä vaikea selittää, mutta netti on eräänlainen pelikenttä, joka on minulle tuttu ja turvallinen.

Monet introvertit (ja toisaalta myös ektrovertit) ajattelevat, että netissä on kirjaimellisesti suojaton – jokainen tweetti tai tilapäivitys näkyy kerralla 7 miljardille telluslaiselle, ikuisesti. Näin ei kuitenkaan ole. Vaikka olisi kuinka vaikutusvaltainen tweettaaja, täytyy olla jokin äärettömän viraali juttu, että asia tulisi edes kymmenesosan tietoon. Netissä kaikki on pysyvämpää ja asioita pystyy kaivamaan vuosienkin jälkeen, mutta jos asiat ovat aivan normaaleja, ei pitäisi pelätä turhaan. Ymmärrän kuitenkin pelon asian taustalla, sillä kun livenäkin on turvaton olo, voi netissä olla vielä turvattomampi.

Itselläni netti on kuitenkin ollut arkea pienestä pojasta ja silloin kun livenä oleminen oli kaikista vaikeinta, netti oli pakokeino, joka toi turvallisuuden tunnetta. Nettiin olen aina pystynyt rakentamaan omaa maailmaani, joka pysyy lähes sellaisena kuin tahdon. Live-elämä on aina ollut muuttuvaa, pelottavaa, vaikeampaa.

Ehkä suurin asia introverttiydessä on se, että muista ihmisistä ei saa energiaa, vaan sosiaaliset tilanteet vievät energiaa, vaikka kuinka olisikin innokas olemaan menossa mukana. Minulla on esimerkiksi tapana pitää täydellistä radiohiljaisuutta viikonloppuina siitä syystä, että arjen pyöritys vie kaikki mehut.

Minusta on tuntunut mukavalta, että olen saanut sallia itselleni olla introvertti. Olen introvertti, joka haluaisi olla ekstrovertimpi ja jossain vaiheessa yritin kovasti, mutta huomasin miten kuluttavaa se on. Edelleen tarvitsen hieman lepoaikaa uusien tilanteiden välillä ja sallin sen itselleni.

Olen monesti pohtinut, voiko introvertti olla sosiaalinen. Haluaisin uskoa, että voi. Introverttiys ja antisosiaalisuus sekä ekstrovertti ja sosiaalisuus käsitetään aivan liian usein synonyymeiksi, vaikka kyse on ominaisuuksista. Kaikki introvertit eivät ole antisosiaalisia, introverteilla ei vain ole luontaista halua sosialisoitua. Uskon, että monet introvertit haluaisivat olla sosiaalisempia, mutta eivät mahda luonteelleen mitään. Näin se on ainakin omalla kohdallani.

Älä muuta itseäsi. Ole niin introvertti kuin olet.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää