Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Jo lapsuudestani tuttu Petteri Järvinen – jonka kirjoja meillä oli kotona läjäpäin – kirjoitti hiljattain artikkelin aiheesta ”Onko jokainen nuori nettinatiivi?”. 2000-luvulla Internet on arkipäivää ja olen kyllä samaa mieltä siinä että Internet on nykyajan nuorille itsestäänselvyys. Internet on osa elämää ja sitä käyttää kaikki. Tiettyä yleistystä tämäkin, mutta niin asia taitaa hyvinkin pitkälle olla.
photo credit: escapedtowisconsin
Nuori aikuinen olen minäkin, mutta Petteri Järvinen viittaa varmasti nykyajan nuoriin, eli 90-luvulla syntyneisiin. Stereotypioilla mennään, mutta minusta nykyajan nuori tietää Internetistä vain keskimäärin Googlen ja Facebookin.
Järvisen kirjoitus luo jotenkin harmillisesti negatiivisen kuvan nuorten netinkäytöstä tai Internetin tietämyksestä. Itsekin edustan melko nuorta Internet-sukupolvea, vaikka 80-luvulla synnyinkin. Toisaalta nykyajan lapsille netti on osa elämää, kun taas minun aikanani – ja minua ennen syntyneiden aikana – se ei vielä ollut. Toisaalta kasvoin tietokoneiden parissa edelläkävijänä, sillä isälläni oli tietokoneita jo minun syntymäni aikaan ja ensimmäisen tietokonepelini asennettiin lerpuilta ja disketeiltä 90-luvun alussa.
Toisaalta nykynuori tietää Internetistä yllättävän paljon, vaikka ei päällepäin uskoisi. Tietokone ja Internet ovat nykypolven ala, sanotaan. Netti ei silti ole kaikille itsestäänselvyys, eikä asiaa mielestäni voi yleistää. Mielestäni on kahdenlaista porukkaa; Ihmisiä ketkä käyttävät nettiä ja ihmisiä ketkä eivät käytä. Lapsilleen tietokoneet hommanneita aikuisia on paljon ja he eivät ymmärrä itse nettimaailmasta mitään ennen kuin alkavat itse käyttämään.
Nykyajan äidit aloittavat tietokoneen ja netin käytön vasta ”liian myöhään” Facebookin ja muiden vastaavien myötä ja ovat netissä kuin pieniä lapsia. Samalla tavalla käy myös monelle muulle ”vanhan koulukunnan” ihmiselle. Se aiheuttaa ongelmia ja vaaratilanteita. Siinä mielessä nykynuoriso on etuasemassa kun on kasvanut netin tutussa maailmassa. Vanhemmat ihmiset ovat kuitenkin ”ylpeitä”, eivätkä anna ”nuorten höynäyttää”, mutta silti tulevat itse höynäytetyksi…
En oikein ymmärtänyt Petteri Järvisen pointtia loppupeleissä.
Käsitys siitä, että kaikki nuoret hallitsisivat suvereenisti netin kikat, lienee syntynyt keski-ikäisten mielessä. […]
Saksalaisen tutkimuksen mukaan nuoret eivät ole edes kovin kiinnostuneita netin käytöstä. He lataavat musiikkia ja pitävät yhteyttä kavereihin, mutta vain pari prosenttia pitää blogia tai kirjoittaa Wikipediaan.
Onko Internet-asiantuntemus tärkeää? Riittääkö pelkkä netin käyttö apuvälineenä, vai täytyykö mennä pintaa syvemmälle?
Www-kehitys, blogin pitäminen ja Wikipedian kehittäminen on hyödyllistä, mutta ei välttämätöntä.
Kaikesta päätellen netti on vain yksi uusi tapa tehdä sitä samaa, mitä nuoriso on aina ennenkin tehnyt.
Netti on uusi väline, media, tapa. Enää ei tarvitse mennä kirjastoon etsiäkseen vastauksia tai tietoa. Enää ei tarvitse keskustella kasvotusten, tai puhelimessa. Enää ei tarvitse mennä AA-kerhoihin tai kirkkoihin, kun voi olla läsnä kotonaan. Internet on mullistus, ei ”vain uusi tapa”. Unohtamatta Internetin negatiivisia puolia ja vaikutuksia, netti on hyvä asia. Tarvitsematta kuitenkaan yleistää asiaa.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
