Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Jälleen uneton yö. Halusin välttämättä katsoa elokuvan loppuun, kellonajasta viis ja pari tuntia sitten lykkäsi kovan päänsäryn, enkä saanut sitten nukuttua. Olipa syyt mitkä hyvänsä, valvottua on tullut taas. Ja siitä on jostain syystä huono omatunto. Olenhan aviomies ja isä. Muut nukkuvat kuten ihmiset, mutta minä olen joku epäihminen, luonnonoikku, vampyyri. Huono ihminen.
Rytmi on mennyt vähän huonoksi… Tulee nukuttua yössä se alle 5 tuntia ja herättyä kuitenkin ”ihmisten aikaan”. Toisaalta aamuisin olen auttamattoman väsynyt ja nukun sitten lähes päivittäin ylipitkät päiväunet välillä 12-16.
Tässä sitä pyöriskellään ja hyöriskellään taas sängynpohjalla. Tuntee itsensä niin huonoksi aviomieheksi, isäksi, mieheksi, vailla suurempaa todellisuuspohjaa. Äh. Jospa tämä tästä. Jos kokeilisin sitä nukkumista…
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
