Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Tänä aamuna kumma kyllä jaksoin nousta ja ennenkaikkea tajusin nousta ylös kun herätyskello soi. Väsyneimmillään en ole edes muistanut että herätyskello on soinut. Nyt ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia. Herääminenkin voi olla joskus mukavaa. Varsinkin silloin kun on nukkunut yli viikonloppuna ja seitsemän tunnin yöunet eivät edes hankaloita heräämistä maanantaisin. Mietin miten saisin heräämisen lopputuloksen aina plussan puolelle. Jos nukkuisin joka päivä kaksi tuntia päivällä tai menisin kahdeksalta nukkumaan, voisin jopa onnistua. Herääminen olisi silloin lähes aina miellyttävää. Vois vaikka koittaa.
Katselin vähän vanhempia entryjä rollemaa.fiissä ja huomasin että olin laiminlyönyt viestien otsikot täysin, sillä edellisessä järjestelyssä blogin otsikot eivät olleet näkyvissä. Voi minua. Ärsyttää katsella otsikoita tyyliin: ”jeah” tai ”ghghgh”. No joo. Tänään on taas neljään yhtäjaksoista opiskelua. Tai ainakin melkein. Voisin jopa tehdä eväät kun kerran olen näin aikaisin jalkeilla. Tänään maksan koululle teatterimaksun, sekin noussut kymmeneen euroon. Käydään katsomassa ”heikko esitys” Kaupunginteatterissa. Jahas, vesi on kiehunut. Cappucino-time.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
