Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 18 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 18-vuotias.
Hypätään pari viikkoa taaksepäin… Valitettavasti en jaksa lisätä kuvia tähän bloggaukseen. Jaksakaa lukea. Matkakuvia voit katsella menemällä galleriaan.
Perjantai, 10.02.2006
pakkaus ja lähtö
Heräsin puoli kolmen aikoihin aamuyöstä äidin hössötykseen, huoneissa ramppaamiseen ja muuhun matkakuumeisen säpinän aiheuttamaan meteliin. Nukuin 18-23 ja 24-03. Olin nukkunut huonosti, koska kaikki eivät nukkuneet vaan valmistelivat ja viimeistelivät matkatavaroita. Omat tavarani olivat valmiina jo edellisen päivänä, mutta täydensin matkalaukkuani ennen lähtöä. Kolmen jälkeen kaikki olivat kutakuinkin valmiita lähtemään, mutta junan oli määrä lähteä vasta 3:40, joten jäi aikaa juoda kuppi kahvia. Päätimme kuitenkin olla ajoissa, joten lähdimme vähän yli kolme kohti Jyväskylän matkakeskusta. Ulkona oli noin 20-astetta pakkasta, mikä tuntui luissa ja ytimimssä kun odottelin junaa perheeni kanssa päälläni vain ohut vaatekerros (en halunnut ottaa mitään ylimääräistä vaatetta lämpimään Espanjaan).
Juna tuli ajallaan. Istuimme junassa noin neljä tuntia ja vaihdoimme Tampereella Helsinkiin menevään junaan ja jäimme Tikkurilan asemalla pois. Jatkoimme taxilla Helsinki-Vantaa lentokentälle, jonne matkaa oli noin kuusi kilometriä. Taksimatka kuudelta henkilöltä maksoi noin 13 euroa. Teimme lähtöselvitykset lentoasemalla ja jäimme odottelemaan lentokonetta. Kuulimme että lentomme Malagaan on yli tunnin myöhässä, tästä johtuen saimme kuuden euron arvoiset palvelulipukkeet, joilla voi ostaa mitä tahansa lentoasemalta. Luulisi että 6 euroa on iso summa, mutta lentoasemalla se ei ole paljon mitään. Sain lipukkeella kinkkusämpylän, donitsin ja kismet patukan ja jouduin maksamaan 30cnt ylimääräistä. Pientä riistoa.
Siinä sitten odoteltiin noin neljä tuntia lentokonetta penkeillä istuen. Kuuntelin odotellessa musiikkia ja kävin ostamassa iskän kanssa isommat muistikortit kameraan. Isä osti xd-512mb ja itse sain Compact Flash -512mb muistikortin. Kun järjestelyt oli tehty, vilautimme passejamme ja lippujamme ja astuimme koneeseen. Lentokone lähti ja neljätuntisen matkan aikana koneessa esitettiin sarjoja (mm. Family Guy) ja joku huono ruotsalainen elokuva.
Kone laskeutui onnistuneesti Malagan lentokentälle. Lämpötila varjossa oli +18 astetta celsiusta. Jouduin ottamaan fleece-takin pois. Odottelimme matkalaukkujamme hihnalta, otimme ne ja lähdimme etsimään autovuokraamon miehiä. Auto löytyi ja meille neuvottiin reitti Riviera Del Solille. ”Reitti on helppo, seuraatte vain valtatie A-7:aa.”, helpommin sanottu kuin tehty. Ajaminen alkoi hirveällä sähläyksellä kun äiti antaa ohjeita oikealle kääntymisestä. Jouduttiin johonkin kaupungin kapeille sokkelomaisille kujille kauas isoista teistä. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin löysimme A-7:n uudestaan.
Löysimme asunnolle, joka oli todella hieno ja idyllinen, suoraan sanottuna luksus. Pihassa oli kaksi isoa uima-allasta ja palmukasveja. Illalla kävimme kaupassa ruokaostoksilla. Hintataso on hieman alhaisempi Suomeen verrattuna. Jotkut paikat ovat halvempia, toiset kalliimpia. Kastoimme vähän aikaa TV:tä, söimme hyvin ja menimme nukkumaan. TV:stä tulee ohjelmaa ainoastaan espanjaksi, mainoskatkot kestävät usein yli puoli tuntia ja talkshowt ja visailu- / kilpailuohjelmat ovat suosiossa. Ja kaikki jenkkisarjat ja -leffat ovat tietysti dubattuja.
Sabado, 11.02.2006
Ronda
Nukuin hyvin, mutta olisin tarvinnut toisen tyynyn. Oma tyynyni oli aika lusu. Heräsin kymmenen aikoihin, kun aurinko tulvi sisään ikkunoista. Äiti oli käynyt aamulla kaupassa, ostanut suklaadonitseja ja leipää ja jotain muuta pientä. Puolenpäivän aikoihin lähdimme ajamaan Rondaan. Ajomatka Rondaan oli vuoristoinen, lievästi sanottuna. Tie kulki vuorenreunaa pitkin ja nousimme koko ajan ylemmäs ja ylemmäs. Ajoimme pari tuntia, kunnes näimme kaksi tienviittaa: ”Ronda” ja ”Ronda – Este”. Ei tiedetty vielä siinä vaiheessa kumpaan suuntaan kääntyä, joten valitsimme Itä-Rondan.
Itä Rondassa juutuimme ruuhkaan, mutta löysimme hyvän parkkipaikan alamäestä eräältä pikkukadulta. Kävelimme ja ihmettelimme. Mietin että tässäkö se Ronda oli, eikös täällä pitänyt olla taloja kielekkeillä ja keskellä vuoristoa ja huikeita näköalapaikkoja. Parin tunnin päästä lähdimme takaisin kahden tien viitan luokse ja käännyimme samaisesta liikenneympyrästä ”Rondaan”. Ajoimme henkeäsalpaavien rotkojen ja talojen väleistä ja sillan yli, jolloin tajusimme olvemme taas Itä Rondassa, josta juuri kiersimme takaisin. Ei olisi kuin tarvinnut kävellä vähän lisää edellisellä jaloittelutuokiolla Itä-Rondassa.
Siispä parkkeerasimme uudestaan ja kävelimme lisää. Oli kyllä niin jyrkät kalliot ja korkeat ja laajat näkymät, että korkeanpaikankammoni uudistui. En uskaltanut katsoa enää suoraan alas. Tuli paha olo. Hengellä leikkimisen jälkeen syötiin jäätelöt ja lähdettiin takaisinpäin. Eksyimme reitiltä ja harhailimme pimeässä yli 2 tuntia. Lopulta kuitenkin löysimme oikean tien karttaa hyväksi käyttäen.
Domingo<, 12.02.2006
Sadepäivä ja Mijas
Heräsin kahdentoista aikoihin. Yöllä oli satanut ja ulkona oli pilvistä ja viileää. Koska oli sunnuntai, vain pikkukaupat olivat auki. Äiti oli käynyt aamulla Urhon kanssa Opencor-nimisessä R-Kioskin tapaisessa myymälässä (mutta paljon halvemmassa). Opencor on auki 356 päivää vuodessa 24 tuntia päivässä. Lähdimme ajamaan Mijakseen, jossa satoi ja kovaa. Kävelimme Mijaksen pikkukatuja vettä valuvina. Suurin osa kaupoista oli kiinni, mutta kojut olivat auki. Eräästä pikkukojusta löytyi sateenvarjoja. Ostin kirjavan, ison sateenvarjon, joka maksoi 7 euroa. Seuraavassa kojussa oli samanlaisia viidellä eurolla.
Kävimme keramiikkaliikkeessä, jonka yläkerrassa oli joku ilmainen keramiikkamuseo. Äiti ja iskä ostivat liikkeestä jotain. Koska olimme märkiä, emme jaksaneet kauan hytistä, vaan päätimme lähteä takaisin. Kävimme paluumatkalla ruoka- ja herkkuostoksilla Opencorissa. Limsat ovat halpoja ”kalliissakin” paikassa. Opencorissa limonadit maksoivat 1.20-1.50 euroa 2 litraa. Illalla katsottiin kaapelikanavia ja syötiin herkkuja.
Seitsemän jälkeen illalla lähdin velipojan kanssa parkouraamaan ulos. Otettiin kuvia, lenkkeiltiin, juostiin ja hypittiin ulkona. Kävin ostamassa Opencorista ”Burn”-nimistä Coca Cola Companyn energiajuomaa (hinta 1e Red Bullin kokoinen tölkki). Espanjassa myyjät laittavat kaikki pussiin -> pienetkin ostokset. Ostin vain yhden tölkin energiajuomaa ja sekin piti pussittaa. Kaupassa käynnin jälkeen menimme beachille samalla kun pimeys laskeutui. Lähdimme jonkin ajan kuluttua takaisin. Loppuilta meni kaapelikanavia katsellessa.
Lunes, 13.02.2006
Gibraltar
Minut herätettiin kymmenen aikoihin. Herättyäni kävin suihkussa, kuten joka aamu. Söin leipää ja join kuumaa kaakaota. Aamulla oli pilvistä, mutta kun lähdimme liikkeelle, aurinko rupesi paistamaan. Suunnistimme kohti Gibraltaria, jonne matkaa oli noin sata kilometriä. Sanakirja ja kartat jäivät kämpille, mutta selviydyimme yllättävän hyvin ilman niitä. Jätimme auton rajalle ja ylitimme sen jalan. Rajan toisella puolella oli joku mies tuputti lippuja esittelykierrokselle Minibussilla. Matkasimme minibussilla ylemmäs ja ylemmäs ”kiveä” (”The Rock”). Ylhäällä oli kesyjä apinoita vapaana luonnossa ja näköalat olivat taas kauhistuttavan huikeat. Kävimme tutustumassa Gibraltarin historiaan luolissa ja museoissa. Huipulla apinat hyppelivät niskaan.
Gibraltarin esikaupunki oli aika karu ja kallis brittiläisten paikka. Hinnat olivat puntina ja samanlaisia liikkeitä oli vieri vieren, enkä löytänyt mitään käytännöllistä ostettavaa. Tulimme kotiin kuuden jälkeen käytyämme kaupassa.
Martes, 14.02.2006
Ystävänpäivänä Mijaksessa toista kertaa
Palasin tietoisuuteen unimaailmasta kuullessani äitini äänen kymmenen tai yhdentoista välillä aamulla. Kävin suihkussa ja haukkasin jotain, jonka jälkeen lähdettiin ajelulle. Ajoimme Mijakseen, koska viimeksi satoi, eivätkä kaupat olleet auki. Keli oli kaunis. Kiertelimme aikamme ja kävimme mm. Mijaksen näköalapaikalla, jossa oli taas kauhistuttavat näkymät alas. Ehkei kuitenkaan ihan niin kauhistuttavat kuin Rondassa, jossa talot oli rakennettu vuorenseinämiin.
Kiipesimme erästä vuorenrinnettä ylös, otimme kuvia, kävimme ”kappelissa” (jonkun ihme rakennuksen luona) ja tulimme alas. Mijaksen puutarha oli kaunis, kukkoja ja kanoja kulki vapaana. Mijaksen kadulla oli keskittynyt taidemaalari. Maalari maalasi karikatyyreja ja ikonimaalauksia. Viiden minuutin mustavalkoinen muotokuva maksoi 5 euroa, värillinen 20 euroa. Äiti osti maalauksen, eikä meinannut pysyä tuolillaan maalarin maalatessa hänestä kuvaa. Ihan hieno ja näköinen siitä tuli, vaikka mielestäni espanjalaisien tanttojen pilapiirrokset onnistuivat paremmin.
Lopuksi kävimme miniatyyrimuseossa, jossa oli paljon pieniä ihmeellisyyksiä, kuten Da Vincin ”Last Supper – Viimeinen Ateria” riisinjyvään maalattuna, miniatyyreja purukumista, lasista ja koululiidusta. Tulimme kotiin seistemän jälkeen, jolloin aurinko oli laskemassa. Ostin lidlistä noin kilon karkkia. Illalla katsoin Eurosportilta Torinon olympiakisoja (ainoa kanava, millä kuulee englantia). Ja parkour.
Miercoles, 15.02.2006
Granada
Keskiviikkona nukuin hieman pidempään. Muut (Meriä lukuunottamatta) nousivat ylös jo ennen yhtätoista, mutta itse heräilin vasta kahdentoista jälkeen. Muut kävivät aamukävelyllä ja kaupassa ja tulivat takaisin kun itse olin vasta noussut ylös ja käynyt suihkussa. Yhden jälkeen lähdimme ajamaan Granadaan. Ajomatka kesti vähän päälle kaksi tuntia. Perillä kävimme Alhambran isossa linnassa. Maisemat, suihkulähteet, kujat ja puistot olivat kauniita, mutta Alhambraa sai ihailla vain kuuteen saakka. Ostin 2 korttia ja energiajuoman ennen kuin lähdettiin takaisinpäin.
Paluumatkalla eksyimme Granadan ulkokaupungin kapeille kujille juuri kun alkoi tulla pimeä. Pimeän tultua olimme niin pahasti eksyksissä, että alkoi jo paniikki iskeä. Harhailimme tunteja ja luulimme että emme koskaan pääse pois Granadasta, mutta löysimme lopulta isoille teille. Loppumatka taittui tienviittoja ja numeroita seuraten. Tulimme Motrilin kautta takaisin ja olimme perillä Riviera Del Solissa puoli yhdentoista maissa. Ja nukkumaan.
Jueves, 16.02.2006
La Costa
Heräsin taas laiskana puolenpäivän aikoihin. Söin jotain (karkit loppuun) ja lähdin ulos. Kävelin velipoikien kanssa paljain jaloin beachille ja otin kuvia. Painin ja parkourasin Nikon kanssa ja leikin aalloilla. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila nousi yli kahteenkymmeneen. Urholta paloi niska. Päivä meni TV:tä katsellessa ja päivää paistateltaessa. Jouduin pesemään hiukset kolmesti ja silti hiekkaa tuntui jäävän. Ulkona oli kaunista, mutta erittäin tuulista. Onneksi tuulenvire oli lämmin ja asvaltti oli kuumaa. Uima-altaassa on talvisin jääkylmää vettä. Äiti teki illalla lettuja, joita söin granadalaisen vadelmahillon kera.
Viernes, 17.02.2006
Sevilla
Perjantaina jouduttiin heräämään tavallista aikaisemmin. Olin jo ylhäällä kahdeksalta, koska olimme lähdössä Sevillaan, jonne on noin 2-3:n tunnin ajomatka. Söin leipää, lasagnea ja join lasin maitoa ennen lähtöä. Aamu vaikutti tavallista viileämmältä, joten otin pitkähihaisen paidan mukaan.
Matkaoppaiden ja huhupuheiden mukaan Sevilla on
- Espanjan espanjalaisin kaupunki
- ”maailman kaunein kaupunki”
- henkevä, aistikas ja romanttinen paikka
- paras kauppapaikka
No, kun saavuimme Sevillan keskustaan, ensimmäinen ongelmamme oli parkkipaikan löytäminen, sillä tälläkertaa se oli hieman hankalampaa. Odotin paljon pienempää kaupunkia ja yllätyin kun tajusin olevani todellisessa suurkaupungissa. En rakasta suurkaupunkeja, enkä ruuhkia. Etsimme parkkipaikkaa ehkä noin tunnin tuloksetta, kunnes ystävällinen ohikulkija (?) näytti meille vapaan paikan vähän matkan päässä ydinkeskustasta. Iskä maksoi ”pelastavalle enkelillemme” pari euroa juomarahaa, mikä kai olikin miehen taka-ajatuksena, sillä heti kun meidän paikkamme oli löydetty, mies viittoili seuraavaa vapaata paikkaa.
Kun lähdimme kävelemään, pälpätimme suomea kovaan ääneen ja eräs ohikulkija kysyi minulta mistä maasta olen. Vastasin että olemme kotoisin Suomesta. Mies kysyi voinko selittää hänelle, missä Suomi on kartalla. En ollut varma ymmärsinkö viestin ja sanoin ”No comprendo bien español”, en ymmärrä hyvin espanjaa. Ja jatkoimme kävelemistä.
En tiedä miksi Sevillan pitäisi olla ”maailman kaunein kaupunki”. Minusta kaupunki oli paikoittain turhan karu ja ränsistynyt. Kaunista kyllä oli jossain määrin, mutta aika paljon näkyi kulunutta maalia rakennuksissa, hylättyjä ruosteisia kartanoita, joissa ikkunaat oli rikottu ja nurmikko oli metrin korkuista. Kokonaisuutena Sevilla ei ole sen enempää kaunis kuin esimerkiksi Riviera Del Solin pikkukaupunki. Minusta esimerkiksi Mijas ja Ronda ovat paljon kauniimpia kaupunkeja kokonaisuutena.
Kaupunki oli kyllä iso, en tiedä ehdimmekö kiertää puoliakaan. Kävelimme maailman kolmanneksi suuren katedraalin luokse, sen aukiolla ja takaisin. Kaupoissa myytiin posliinitavaraa, kortteja, t-paitoja ja samaa turistikrääsää. En löytänyt mitään käytännöllistä. Käytiin myös kuuluisassa tavaratalossa Corte Inglesissä, josta isä osti dvd-levyjä. Kun tultiin takaisin autolle, lisää autoja oli pysäköity toisten autojen eteen. Eräs mies oli jumissa autojen välissä ja soitti poliisin paikalle. Tällainen pysäköinti on Espanjassa valitettavan yleistä. Espanjassa pysäköidään miten sattuu. Itse pääsimme lähtemään ongelmitta. Paluumatkalla pysähdyttiin kerran huoltoasemalle. Ostin suklaakroissantteja ja yogurttijuoman. Olimme yhdeksän jälkeen perillä Riviera Del Solissa.
Sabado, 18.02.2006
Normi päivä
Lauantaina ei tehty oikein mitään. Rentouduttiin ja levättiin Sevillan reissulta. Nukuin pitkään ja illalla käytiin kävelyllä. Käytiin Mercadonassa (tähän mennessä halvin ruokakauppa), ostin karkkia ja käveltiin lisää. Illalla kauppoja oli menossa kiinni, mutta oli silti kivaa kävellä ja katsoa mitä kaduilla on. Sitten tulikin jo ilta… zzz. Siinä oli lauantai.
Domingo, 19.02.2006
Xixona
Heräsin aikaisin, enne seitsemää Espanjan aikataulussa. Olimme lähdössä Xixonaan (kirjoitetaan myös Jijona, mutta pidän enemmän Xixonasta), jossa asuu tuttuja. Kävin suihkussa, söin pizzaa ja keräsin kamat. Sitten oltiin jo matkalla. Ajettiin yli 500 kilometriä ja matkassa kesti noin 6 tuntia, koska menimme rantatietä. Nukuin puolet ajasta, joten menomatka meni nopeasti. Pera oli perillä vastassa. Saimme hyvän yleiskuvan Xixonan pikkukaupungista, jossa oli alkamassa kolmipäiväinen fiesta. Vaikka karnevaalit ja kulkueet alkoivatkin vasta pimeän tultua, suurinosa Xixonalaisista oli pukeutunut hienosti. Pienilläkin lapsilla oli upeita vanhanaikaisia ja uusia pukuja, lierihattuja, solkia… Pikkutytöillä oli hienot meikit ja prameat mekot.
Kaduilla oli kojuja, joissa oli osittain samaa krääsää kuin Calahondan turistikojuissa, mutta myös ihan mielenkiintoista tavaraa. Ihmettelin kyllä turistitavaraa, sillä Xixonassa ei ole juurikaan turisteja verrattuna Costa Del Solin kaupunkeihin. Kaupunki oli pieni, mutta hieno.
”Kiipesimme” Hännisten talolle lukemattomia portaita pitkin. Talo – tai oikeastaan korkea rivitaloasunto – sijaitsi kapealla kujalla. Ovesta sisään astuttua edessä oli vanha valtion tupakkapuoti, josta oli tehty eteinen. Huone oli vielä kunnostamatta. Eteisen vieressä oli hieno ja siisti WC. Hienot koristellut portaat veivät toiseen kerrokseen, jossa oli hieno keittiö ja parveke. Huonekalut olivat tyylikkäitä espanjalaisia ja parvekkeella oli koirapatsas. Rappuset jatkuivat kolmanteen kerrokseen, jossa oli ihan tilava olohuone ja vierashuone. Seuraavassa kerroksessa oli makuuhuone, toinen vessa ja rakenteilla oleva sauna. Viimeisessä, viidennessä kerroksessa oli upea kattoterassi pöytineen ja grilleineen.
Asunto oli hieno espanjalaissuomalainen ”kerrosrivitalo”. Se sijaitsee kalliossa, siten, että takimmaisen huoneen seinä on kalliota ja käytännössä kallioon voisi kovertaa vielä lisää huoneita. Talo oli ostettu viime vuonna ja sitä remontoidaan yhä. Talon esittelyn jälkeen Tuula oli tehnyt herkullista paellaa, jota söin neljä annosta. Rupattelimme kunnes ilta hämärtyi ja jouduimme lähtemään. Meille ehdotettiin yöksi jäämistä, jotta näkisimme fiestan juhlamenot, mutta loma olisi mennyt aivan liian nopeasti ja halusimme illaksi kotiin.
Ajoimme tälläkertaa sisämaan läpi, Granadan kautta. Ilma kylmeni ja päivä oli muutenkin ollut siihen mennessä koko vuoden kylmin. Xixonasta lähtiessä lämpötila varjossa oli +10 astetta celsiusta ja tuuli kovasti. Kun saavuimme Sierra Nevadan vuoriston huoltoasemalle, lämpötila oli tippunut lähes nollaan ja ensimmäistä kertaa näin Espanjassa lunta! Räntää satoi vähän aikaaja ilma oli kylmä, kunnes laskeuduimme alas vuoristoteiltä.
Jossain vaiheessa iltaa käännyimme vahingossa malagaan ja hortoilimme noin tunnin Malagan pikkukujien pimeydessä. Pääsimme kuitenkin päätielle ja löysimme lopulta Riviera Golf asunnollemme. Kello löi 12 ja nukkumaan…
Lunes, 20.02.2006
Toinen tylsä päivä
Tylsä maanantai. Nukuin pitkään, koska olin väsynyt Xixonan reissusta. Puolenpäivän jälkeen kävimme lähivuoristossa ja tulimme takaisin kämpille. Myöhemmin äiti ja isä lähtivät johonkin, itse kävin ostamassa suklaata. Iltapäivällä kävin kävelyllä ja löysin mukavan brittiläisen nettikahvilan Calahondasta 5cnt/minuutti. Kävelin vähän lisää. Kaduilla pari brittiläistä tuli kysymään onko minulla marijuanaa. Vastasin kieltävästi, enkä myöskään tiennyt kysyttäessä mistäs sitä voisi ostaa. Sairasta.
Tylsän päivän merkintöjä:
España vs. Finlandia
-Miksi Espanja on parempi maa asua?
1. Liikenne
a.Espanjassa hätävilkkuja käytetään nerokkaasti ja oikein. Esim1. jos käyt nopeasti vaikka ostamassa sanomalehden ja pysäköit auton tien reunaan -> hätävilkut päälle ja lehteä ostamaan. Esim2. pimeällä moottoritiellä tulee joskus hidastuksia, esimerkiksi jos on kolari tai tietyö. Espanjassa jonon perimmäiset autot laittavat hätävilkut päälle. Näin hätävilkkuja käytetään hyödyksi ja otetaan muut huomioon. Suomalaiset ajattelevat tyhmänä: ”Se on hätävilkku, sitä käytetään vain hätätapauksissa”.
b. Espanjalaiset unohtavat suuntavilkun päälle turhan usein ja pysäköivät autonsa miten sattuu.
c. Espanjassa poliisi ei kyttää liikennettä, kuten Suomessa ja parkkimaksuja ei ole juuri missään.
2. Hintataso
a. Espanjassa kaikki on vähän halvempaa kuin Suomessa. Paikoittain erittäin halpaa.
b. Espanjassa ei ole sellaisia veroja kuin Suomessa ja jos jokin vero on, se ei ole niin korkea kuin Suomessa.
3. Sosiaaliturva
a. Espanjassa sairaanhoitopalvelut ovat ilmaisia kaikenikäisille. Lääkkeet reseptillä ja lääkärit ovat ilmaisia.
4. Asuminen
a. Espanjan sää on lämmin 320 päivää vuodessa. Helmikuun lopussa sää on kylmimmillään. Kylmimmillään lämpötila on +10-15 C ja vuorilla 0-10 C.
Martes, 21.02.2006
Coin ja Ojen
Sama aamurutiini tuntuu toistuvan tällä lomalla. Herään äidin ääneen (”Pojat ylös, on jo aamu!” tms.), menen suihkuun, syön ja sitten lähdetään jonnekin. Tälläkertaa päätettiin katsastaa viinikaupunki Ojen ja Coinin pikkukylä. Kummatkin kaupungit olivat aikamoisia tuppukyliä. Kaupat olivat sitä samaa keramiikkaa, hedelmä- ja viinikauppaa, turistiroinaa (vöitä, koruja, t-paitoja…), lehtikojuja, kioskeja, mini- / supermercadoja jne. Ei ole löytynyt vieläkään mitään kunnon kauppaa.
Ostin sentään jotakin:
- Posliinisen värikkään säästöpossun Coinin keramiikkamyymälästä (jos ei muuta jää matkasta käteen niin ainakin se possu).
- Sanomalehtiä kouluun ja Juhanille Calahondalaisen lämpömittarin.
Illalla lähdettiin Nikon kanssa Calahondan nettikahvilaan. Istuttiin noin tunnin nettipäätteellä ja parkourattiin takaisin. Pimeässä ei kannata parkourata. Revin oikean käden pikkurillin terävään reunaan ja kolhin itseni aitaan, kun en nähnyt sitä pimeällä. Yritin hypätä sen läpi ja törmäsin siihen kuin seinään. Espanjassa on erittäin hyvät tietä, mutta katuvaloja ei tunnu olevan oikein missään.
Miercoles, 22.02.2006
Mijas Costan tori
Heräsin klo 11. Syönnin jälkeen lähdimme Mijas Costan toria katsomaan. Tori oli täynnä kojuja ja täytyy kyllä sanoa että tori on ollut tähän mennessä paras ostostentekopaikka.
Ostin mm.
- Kahdet college-housut (6e/kpl)
- Hopeankiilteisen kaulaketjun.
Iskä sai tingittyä äitille ranneketjun kuudestakymmenestä eurosta kahteenkymmeneenviiteen euroon minun avustuksellani. Kun myyjä kuuli että osaan puhua espanjaa, se yritti myydä minullekin innoisaan kalliita korujansa. Loppupäivä kului kämpällä lojuessa ja TV:tä katsoessa. Illalla katsoin Suomi-USA, joka päättyi 4-3, hyvä Suomi! Kävin myös beachilla, mutta hiekka oli märkää.
Jueves, 23.02.2006
Rondaan toista kertaa
Viimeinen kokonainen päivä Espanjassa. Keli oli surkea kun lähdettiin aamulla ajamaan Rondaan päin. Vuoristossa oli kylmä ilma. Ajeltiin Ojenin ja Coinin + muutaman pikkukaupungin läpi Rondaan pikavisitille. Rondan katuja oli inhottavan kylmä kävellä kun aurinko ei paistanut. Lämpötila oli siellä ylhäällä +3-5 C. Käytiin Rondan McDonaldsissa. Tilasin ”Cuarto De Libra Con Queson” eli Quarter Poundin. Sitä samaa jenkkimönjää mitä muuallakin. Niin ja purilaisia ei tuotu pöytään, vaan ne piti itse noutaa kassalta. Kurjan kylmä päivä viimeiseksi päiväksi. No, Suomessa on vielä kylmempää. Paluumatkalla eksyttiin autopistalle (=maksulliselle nopealle moottoritielle), mutta päästiinpähän nopeammin kämpille.
Perjantai, 24.02.2006
Lähtö
Herätys yhdeksältä. Syötiin loput ruoat kaapista, pakattiin loppuun ja lähdettiin ajamaan lentokentälle. Lentokone oli myöhässä ja tuli vasta kolmen aikoihin. Lento sujui hyvin. Olimme yheksän aikaan illalla (paikallista aikaa) perillä Helsinki- Vantaa lentokentällä. Koska lento oli myöhässä, myöhästyimme perjantain viimeisestä junasta ja jouduimme jäämään hotelliin yöksi. Otettiin kolme huonetta, nukuin siskon kanssa samassa hotellihuoneessa. Katsoin Suomi-Venäjä ottelun Cumuluksessa. Suomi voitti 4-0.
Lauantai, 25.02.2006
Kotiin
Nukuin hyvin. Heräsin puoli yhdeksältä aamupalalle. Cumuluksessa on tunnetusti hyvät ruoat, joten söin hyvin. Join kaksi kuppia kahvia ja palasin takaisin hotellihuoneeseen. Yhdentoista jälkeen lähdettiin taksilla rautatieasemalle. Olimme ihan ajoissa ja päätimme hypätä Tampereen junaan. Join Tampereella odotellessa kupin kahvia ja jatkoimme Jyväskylään Pieksämäen junalla. Jyväskylän matkakeskukselta matka jatkui omalla autolla kotiin. Sen pituinen se.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
