Ensimmäinen isänpäivä

Tätä kirjoittaessa kello on 23:53 ja vietän viimeisiä minuutteja ensimmäisestä isänpäivästäni. Päivä alkoi oikein hyvin. Kukkumäessä piti olla oikeasti jo paljon aikaisemmin, mutta vaimoni antoi minun nukkua yhdeksään asti. Puoli kymmeneltä olimme jo kuitenkin opettelemassa lisää pistekirjoitusta; Veera tosin osaa lukea jo melko hyvin, joten sain taas itse pientä harjoitusta. Pistekirjoituksen opetteleminen on melko mielenkiintoista ja mukavaa.

Isi syö kakkua ja juo kahvia
@ Flickr

Tunnin jälkeen menimmekin sitten syömään. Herkullisen kotiruoan jälkeen oli vuorossa isänpäiväkahvit. Kuntsarin porukka oli hommannut kurssilaisten ainoalle isälle (minulle) kakkua ja muita herkkuja. Oli kyllä hymy herkässä. Lottakin oli tuttuun tapaansa niin iloinen.

Kotona sain vielä lisää isänpäiväyllätyksiä. Lotta toi äitinsä avustuksella minulle hienon lahjapaketin, jonka sisällä oli musta T-paita, jossa oli neljä pientä jalanjälkeä (kuva paidasta Flickrissä). Olivat vauvakerhossa tehneet minulle söpön paidan. Olen pitänyt paitaa koko päivän päällä, onhan siinä pikku tyttöni suloiset varpulit! Veeralla oli minulle vielä aivan ihanat pyjama-housut ja simpsonipaita, jossa Homer sanoo jotain siihen suuntaan että koskaan ei ole niin iäkäs ettei voisi rokata. Kiitos rakkaat mussukkani!

Yhdeksän jälkeen soitin vielä isälleni isänpäivän kunniaksi. Olisin kyllä soittanut ilman muuta muutenkin. Tulemme nykyään niin hyvin juttuun. Minun piti soittaa jo aiemmin päivällä, mutta puhelimeeni huollossa tehdyn ohjelmistopäivityksen takia minulla ei ollut numeroa. Otin varmuuskopiot puhelimesta ja muistikortista, mutta en jaksa millään kaivella niitä. Voinpahan ainakin samalla karsia ”turhat” ihmiset pois osoitekirjastani. Illalla muistin asian uudestaan ja sain numeron äitiltäni.

Aivan ihana viikonloppu, vaikka kiirettä on ollut. Eilen käytiin Kelan kustantamana kuurosokeiden porukassa elokuvissa. Itse tosin valitsin ainoana elokuvan Kunniattomat Paskiaiset. Väsytti kyllä niin rankasti, että meinasin nukahtaa monessa kohtaa. Arvostelu elokuvasta löytyy leffasivultani.

Veeran myötä olen kiinnittänyt huomiota enemmän web-sivujen esteettömyyteen. Koodin on hyvä olla validia, jotta sokeat pystyvät selaamaan sivua kaikista parhaiten. Olen nähnyt miten sokea surffaa Internetiä puheohjelman avulla, sekä päässyt seuraamaan vierestä pistenäytön käyttöä. Rollemaa on tietenkin ajalta ennen kuin aloin kiinnittämään esteettömyyteen huomiota, mutta pyrin nykyään kehittämään esteettömyyttä omissa projekteissani. Aiheesta tulossa merkintä myöhemmin.

Lisäsin tänään eiliseen merkintääni kuvan, koska en yöllä jaksanut sitä tehdä. Mitäs tässä muuta sitten? Meillä on mennyt todella hyvin. Vauvablogia pitäisi jossain vaiheessa päivittää. Lisäänpä asioita ToDo-listaan… tuli hieman ajatuksen virtaa -merkintä taas, mutta ei voi mitään.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää