Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 15 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.
Viime aikoina otsikoihin on noussut jälleen Tuukka Masalinin tapaus. Kyseinen mieshän on parikymppinen jyväskyläläinen totaalikieltäytyjä, joka kieltäytyi armeijasta, sekä siviilipalveluksesta ja pakeni Belgiaan tämän vuoden alussa jolloin vankeuden olisi kuulunut alkaa. Tapaus on herättänyt paljon keskustelua ja siksi tahdon tuodakin asiaan myös oman kantani. Juttu nousi eilen otsikoihin kun mediat kertoivat että Masalin turvapaikkahakemusta ei ole vieläkään hyväksytty.
Olen yksi niistä, joiden ajattelumaailma ei tue armeijaa, eikä pidä armeijaa nykyisellään kovin hyödyllisenä tai näkyvästi hyödyllisenä. Olen yksi niistä, jotka eivät tue Suomen yleistä asevelvollisuutta, jotka omaavat pasifistisia mielipiteitä ja periaatteita. Jos tarkkoja ollaan niin mietin itsekin aikoinaan monesti totaalikieltäytymisvaihtoehtoa, mutta ne jäivät vain tyhmiksi ajatuksiksi. Siviilipalvelus (puutteineen) oli erittäin hyödyllinen minulle ja sitä hyötyä hainkin. Työkokemuksellisesti nuo vajaat nelisensataa päivää olivat hyvin antoisia. Myötätuntoni ja ymmärrykseni on silti totaaleiden puolella, sillä eihän heitä paljon ole. Olenkin varsin usein pilkattujen vähemmistöjen puolella.
Masalinin tapaus nostaa myös kotikaupunkini Jyväskylän lööppeihin – valitettavasti hyvin useasti huonoon valoon. Jyväskylä on Suomen lusmujen Mekka, vastuunpakoilijoiden Nasaret ja vässyköiden Lumbini (via). Ihmettelen vain sitä että Jyväskylästä sanotaan tuollaista vain kymmenen vuoden sisällä kahden asevelvollisuudesta kieltäytyneen miehen takia.
Olen useaan otteeseen toitottanut että Suomi on mätä maa. Hyvinvointivaltio, kattia kanssa. Suomen alkoholikuolemat, itsemurhakuolemat, masentuneisuustilastot, suvaitsemattomuus, vähemmistösyrjinnät, kaikki se viha ja kateus erilaisuutta ja erilaisia mielipiteitä kohtaan. Ja ihan muitakin asioita kohtaan. Kaikkea kohtaan.
Ajatuksen virtaa kirjoittaessani unohdin mihin mielipiteisiin minun piti tarkalleen ottaen ottaa kantaa. Masalin kuulostaa hieman anarkistilta (jota suurin osa totaaleista on yhteiskuntakriittisyyden lisäksi), enkä anarkiaa pahemmin tue, vaikka näen siinä jotain hyvääkin. Pahemmin ärsyttää kun totaalit lytätään ihan totaalisesti ja heistä puhutaan kuin heidät pitäisi teloittaa, kuten Arndt Pekurinen kieltäytymisensä jälkeen 1940-luvun Suomessa. Vaikkakaan en voi sanoa että itsekään tuen totaalikieltäytymistä, mutta myöskin ymmärrän totaalien ajatusmaailmaa.
Aseistakieltäytyjäliitto kritisoi tapausta esimerkkinä aseistakieltäytyjien kohtelun ongelmista Suomessa.
– Vaikka siviilipalveluslakia uudistettiinkin reilu vuosi sitten, totaalikieltäytyjät tuomitaan vankeuteen entiseen tapaan, liitto kommentoi.
Aseistakieltäytyjäliiton tavoin itsekin pidän siviilipalvelusta, sekä vankeutta eräänlaisena rangaistuksena. Makuasioita ja mielipiteitä on monia ja toisten mielipiteitä elämästä on helppo sanoa ”harhautuneiksi elämänkatsomukseksi”, ”vääriksi mielipiteiksi” tai miksi tahansa muuksi. Kenenkään mielipide ei ole oikea muulle kuin itselleen ja ihmiselle joka on samanmielinen.
Koska tämä on yksi niistä aiheista, joille ei tule loppua, en sano enää juuta enkä jaata. Tämäkin oli ehkä jo liikaa. Piti ottaa enemmän lainauksia ja vastailla niihin, mutta enpä sitten jaksanut, saati muistanut mihin edes piti vastata. Toinpahan ainakin itse asian ja (jonkinlaisen) oman ajatukseni esille.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
Zacke
Eipä Mekassakaan syntynyt kuin yksi profeetta Muhammed, yksi Jeesus Nasaretissa ja yksi Gautama Lumbinissa.
Teksti on hyvä, vaikken kaikkea allekirjoitakaan, mutta korostaisin, että hyvinvointivaltio ei tarkoita valtiota, joissa kaikilla on hyvä olla. Se on nimitys sosiaalivaltiolle, jossa kansalaisilla on ihmisoikeudet. Enkä usko, että voit tosissasi kiistää kumpaakaan: Suomen ihmisoikeuksia tai sosiaalitukia.
CHRONO
Sain intistä lähes ilmaiseksi BECE kortin. kyllä kelpaa ja pääsee työ elämäänkin sen ansiosta. muuten oisin aika tyhjän päällä. omaan ammattin ei pääse töihin, lama.
Rauno
Jos armeija täytyy olla, niin palkka-armeija olisi paras, Ketään ei pakotettaisi, vaan sinne saisi mennä kuka haluaa. Täällä on mielenkiintoinen lista maista joissa on asevelvollisuus rauhan aikana. Ei ole monta Euroopan maata. Kun katsoo maiden nimiä, niin se herättää ajatuksia. Tässä muutamia: Afganistan,. Angola.. Bolivia..Guatemala.. Georgia.. Iran.. Kambodza.. Kiina.. Pohjois Korea.. Libya.. Kuuba.. Vietnam.. Venäjä..
Aika erikoisessa seurassa on Suomi. On tosin Ruotsikin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_valtioista_asevelvollisuuden_mukaan
Raine
”Aika erikoisessa seurassa on Suomi. On tosin Ruotsikin.”
No on todella erikoisessa seurassa. Kuten myös Saksa, Itävalta, Sveitsi ja jokunen muu epäilyttävä maa. Suomessa muuten ei pakoteta ketään armeijaan, sen sijaan kyllä näyttää hyvinkin siltä että sinne saa mennä melkein kuka tahansa.
Raunon mainitsema sivu on hyvä. Siellä on listattuna myös maita joilla ei ole ns. asevelvollisuuskäytäntöä. Voidaanko siis katoa, että ilman asevelvollisuutta olisimme mm. Myanmarin ja Pakistanin kanssa samassa seurassa? Näiden listojen pohjalta lähtisin itsekin hut..tutkimaan tätä asiaa.
Ihan kuin olisin muuten eilisen keskaristakin lukenut jotain sen suuntaista että suurempi osa tämän maan kansalaisista kannattaa asevelvollisuutta, kuin esimerkiksi palkka-armeijaa. Se on se enemmistödiktatuuri vähän semmosta ;))
http://fifi.voima.fi/artikkeli/Jo+toinen+totaali+maanpaossa/149
Artikkelista löytyy joitain Masalinin omia näkemyksiä armeijasta. Ihan hauskaa luettavaa mutta todellisuuden kanssa ne eivät – näin aiempaa kirjoitusta sivuten – juurikaan ole samassa seurassa.
haja-aivo
On muitakin vaihtoehtoja kuin sivari, totaali ja intti
Oma eriskummallinen tarinani
menin armeijaan vain mennäkseni sivariin myöhemmin. Menin armeijaan koska halusin että ääneni edes joku kuulee, sen sijaan että menisin vain kiltisti sivariin, jossa en pääse selittämään näkemyksiäni kenellekään muulle kuin niille jotka jo ovat pasifisteja tavalla tai toisella. En uskonut tällä tavalla saaneeni mitään aikaiseksi, joten menin armeijaan, jotta tupatoverini ja ylempiarvoiset joutuvat miettimään näkemyksiäni, eikä vain kertomaan vitsejä luennon aikana kuinka sivarissa joutuu pyyhkimään pappojen perseitä. Harmi, että ylempiarvoisille en voinutkaan esittää mielipiteitäni julkisesti, koska koko tupani olisi kärsinyt, mikä ei ole mielestäni reilua. Tupatoverit ja muut alokkaat eivät puolestaan voineet alkuunkaan ymmärtää että mitä pasifisti tekee armeijassa, meinasivat että en ole sanojeni mittainen, kun olen armeijassa ja ajattelen toisin. Sanoivat kunnioittavansa totaaleja, koska ne sentään tekee sen mitä ajattelee.
ei se heiluminen aseiden kanssa ja ”vihollisesta” puhuminen oikein hupia ole, jos ei kerta kaikkiaan ajattele samalla lailla. Olo on vähän kuin olisi väkisin mukana sissiryhmän kanssa metsän keskellä harjoittelemassa ”vihollista” varten, sissiryhmän jonka toimintaa ei kannata ja johon ei usko.
Sitä paitsi kasvatus sokeaan käskyjen noudattamiseen on selkäpiitä karmivaa, nimittäin sokeasti käskyjä noudattivat esim. hitlerin sotilaat, täysin viattomasti luullen uhraavansa henkensä isänmaansa puolesta. En usko että suomi voisi lähitulevaisuudessa syyllistyä mihinkään sellaiseen tai edes hyökkäämään minnekään, mutta kaukaisemmasta tulevaisuudesta ei voi edes arvailla ja koko sokea käskyjen noudattamisen periaate tuntuu sairaalta ja luonnottomalta. Ymmärrän toki että se on ainoa tapa saada armeija pelaamaan.
rolle
Hieno kannanotto Haja-Aivo, kuten myös linkittämälläsi sivustolla.