Maanantaimetallia 134 – Kolkkoa kylmyyttä ja synkkyyttä Saksasta

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 11 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 25-vuotias.

Olen pariin otteeseen maininnut ohimennen Lunar Auroran (viime vuoden puolella ja kolmisen vuotta sitten), black metal -yhtyeen, jota olen ihastuksissani kuunnellut jo aika pitkään.

Tämä synkkää, primitiivistä, mutta tunnelmallista black metallia soittava kahden miehen yhtye on yksi kaikkien aikojen lemppareistani. Harmi että nokkamiehet Whyrd ja Aran lähtivät eri teille viime vuoden Hoagascht kokopitkän julkaisun jälkeen.

Ostin taannoin jopa paidankin. Edessä on pieni logo, selkäpuolella isompi, tekstin kera.
Ostin taannoin jopa paidankin. Edessä on pieni logo, selkäpuolella isompi + teksti.

Pidän erityisesti loppupuolen julkaisuista, etenkin kahdesta uusimmasta levystä, Andachtista (2007) ja Hoagaschtista (2012). Nämä kaksi levyä ovat kestosuosikkejani, enkä osaa oikein päättää minkä biisin tarjoan tälle synkälle maanantai-illalle kuunneltavaksi. Erityisesti uusimmalla levyllä jokainen kappale on loistava.

lunar-aurora

Tähän levyyn sytyin ensimmäisenä Sterna-kappaleen myötä, yhtään muita biisejä vähättelemättä – se olkoon siis päivän valinta.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä