Maanantaimetallia 93-107 – Tummanpuhuvaa metallia kevääseen

Syystä tai toisesta esittelin hevimpiä hittejä viimeksi viime vuoden puolella, vaikka tämän piti olla viikottaista. Ajan kuluessa kävi ilmi, että ei jäänyt edes kuukausittaiseksi tavaksi. Oli miten oli, tänään maksan velkani takaisin neljällätoista (14) kappaleella.

Parissa kuukaudessa ehtii kuunnella yhtä jos toistakin ja veikkaanpa että näiden neljäntoista biisin joukosta löytyy sinullekin jotain, ainakin jos pidät yhtä monipuolisesta ja synkästä hevistä kuin minä. Vaikka black metal -painotteisemmalla mennään jälleen, joukossa on myös jopa folkballadia. Kanteleet ja kaikki.

1. Soilwork – Rise Above the Sentiment

Aloitetaan tuoreimmasta ja kevyimmästä päästä. Soilwork teki huikean comebackin julkaisemalla tuplalevyn kolmen vuoden tauon (tai ahkeran uurastuksen?) jälkeen helmikuun 27. päivä. Tämän varmaan tiesivätkin monet metallia kuuntelevat, sillä bändihän alkaa lukeutua melodisen metallin kulmakiviin. Hyväntuulinen jo sinkkunakin hyväksi todettu Rise Above the Sentiment osoittautui kelpo palaksi:

…vaan ei me tultu tänne piristymään! Mitäs tämä tällainen peli on? Hymy perseeseen ja kunnon metallia tiskiin!

2. Harakiri for the Sky – Lungs filled with Water

Jos pidät Alcest, Heretoir jne. -tyylisestä post-black metallista, pidät varmasti myös Harakiri for the Sky:stä. Bändi tekee enemmän Heretoirin tyyppistä, hieman synkempää ja depressiivissuuntaista metallia. Bändiin kuuluu kaksi jäsentä, M.S. ja J.J. ja parivaljakon ensimmäinen levy ilmestyi lokakuussa 2012. Spotifysta yhtyeen musiikkia ei löydy, mutta ohesta voit kuunnella avausraidan Lungs filled with Water.

3. Bergrizen – Emanations of Coldness

Tunnelmallista depressiivistä black metallia tekevä Bergrizen on ollut viimeaikainen suosikkini. Bändin on ukrainalaisen Murdraalin yhden miehen projekti. Muuta ei yhtyeestä oikeastaan tiedetäkään. Tässä on ehkä undergroundein metallibändi mitä tiedän, sillä artistista ei yksinkertaisesti löydy mitään tietoa. Ja näemmä bändi haluaakin pitää homman suhteellisen pimennossa.

Metal-archivesin mukaan on yleinen fakta, ettei tekijä halua musiikkinsa leviävän kovin monen tietoon. Harmi, sillä musiikki on aivan huikeaa. En tiedä kuinka iso synti tästä on kirjoittaa, mutta kun kerran häneltä löytyy biisi Youtubesta niin menköön. Emanations of Coldness alta:

4. Monarque – Mes Blessures

Monarque tekee mahtavaa depressiivistä black metallia. Musiikkia voisi ehkä verrata Drowning the Lightiin, mutta meno on ärhäkämpää. Pidän älyttömästi raakunnoista ja synkistä melodioista. Tätä löytyy jonkin verran Spotifystakin. Lempikappaleitani ei kuitenkaan, yhtenä esimerkkinä Mes Blessures alta.

5. … – The Tears of an Anguished Soul

Jatketaan melko UG-linjalla. Italialainen yhtye nimeltään … (kyllä, kolme pistettä) tuottaa taitavaa primitiivistä black metallia. Heillä on kuitenkin myös genrelle uskollisesti tunnelmallisempiakin biisejä. The Tears of an Anguished Soul (alla) on yhtyeen parhaita kappaleita.

6. Make a change… Kill yourself – Livets Gave

Sellainen piristysruiske kuin Make a change… Kill yourself julkaisi joulukuussa uuden albumin Fri (”Vapaa”). Ja kyllähän levy toimii! Pistä alta soimaan Livets Gave.

7. Vemod – Venter på stormene

Monarquen lisäksi Iiron kautta löysin myös Vemod-nimisen mystisen norjalaisen black metal bändin. Bändi on julkaissut yhden demon, joka löytyy Spotifysta. Kappale Venter på stormene on parhaimmistoa.

8. The Ruins of Beverast – Between Bronze Walls

Yksi bändeistä, joita on pitänyt pitkään kuunnella on The Ruins of Beverast. Tämä yhden miehen bändi tekee upeaa, tunnelmallista black metallia, johon on hieman ambienttiakin sotkettu. Between Bronze Walls on lukeutuu oman mittapuuni mukaan kaikkien aikojen parhaimpiin black metal -kappaleisiin introineen:

9-10. Falkenbach

Olen viime aikoina löytäny saksalaisen folk/black/pagan -tyylistä metallia tekevän yhden miehen Falkenbachin uudelleen. Bändin takana oleva Vratyas Vakyas yltää lähes vanhan kunnon Terje ”Valfar” Bakkenin (Windir) tasolle monipuolisuudessaan. Kontrasti black metallin ja perinteisen folkin välillä näkyy selkeästi kun kuuntelet ensin Roman Landin ja sen jälkeen Where His Ravens Fly… Upeaa musiikkia.

11-12. Aquilus

Klassisesta, neofolkia, folkia ja black metallia musiikkiinsa yhdistelevä australialainen Aquilus tuottaa myös uskomattoman hienoa tunnelmallista metallia. Tunnelmalliseksi black metalliksi tämä luokitellaan, mutta sanoisin kyseessä olevan suorastaan taidetta. Waldorfin luotsaaman yhden miehen bändin ainoa levy on vuonna 2011 julkaistu Griseus. On kyllä aivan huikea lätty.

Jotain levyn huikeudesta kertoo tunnelmallinen kappale In Lands of Ashes, joka sisältää kitaroiden lisäksi viuluja, pianoja, kanteleita ja muita hienoja soittimia. Intro on pitkä, rauhallinen, upea. Suosittelen koko levyä lämpimästi. Kappaleen rauhallinen intro-osio loppuu vasta seitsemän minuutin kohdalla. Tsekkaa:

Bändi on niin hyvä, että suosittelen tsekkaamaan myös kappaleen nimeltä Nihil, joka on muuten levyn aloitusraita ja ehkä samalla vauhdikkain.

13. Alghazanth – Only the Reflection Bleeds

Hetken aikaa unholaan jäänyt kotikaupunkini Jyväskylän oma perinteistä melodista bläkkistä takova Alghazanth julkaisi vuonna 2011 aikansa parhaan levyn Vinum Intus. Levyltä on viime aikoina kolahtanut etenkin Only the Reflection Bleeds. Kuuntele alta.

14. Limbonic Art – Lycanthropic Tales

Viimeisenä, sokerina pohjalla vanhan kunnon Limbonic Artin Legacy of Evil -levy on uponnut viime aikoina. Etenkin kappale Lycanthropic Tales.

Katsotaan, jos saan aikaiseksi seuraavan maanantaimetallin puolen vuoden päästä. Tai sitten ehkä jopa ensi viikolla, jos sopiva biisi tulee vastaan!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää