Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 12 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 24-vuotias.
Intouduin marraskuussa työni puolesta tableteista, kun responsiivisen designin (suomenkielinen termi taitaa olla ”mukautuva design”) testailu oli siihen asti rajoittunut vain läppäri-, PC- ja älypuhelin-ympäristöihin. Välimaasto puuttui.
Kyllästyin odottelemaan iPad Miniä ja samaan saumaan kaverini halusi eroon upouudesta Nexus 7 -tabletistaan. Ostin sen sitten kotikyttöön ja hyvä hankinta olikin. Tablettia käyttävät myös vaimoni ja lapseni ajantappamiseen.
Nyt kun minulla on käytössäni kaksi vastaavaa tablettia eri valmistajilta eri käyttöjärjestelmillä ja spekseillä varusteltuna, en voinut vastustaa herkullisen vertailun tekemistä. Vastakkain pääsevät vanhat kunnon riitapukarit, Android ja iOS, Apple ja Google.
Google Nexus 7
Asuksen valmistama Nexus 7 on yllättävän ohut ja kevyt laite. Ulkomitoiltaan se on iPad Miniä pienempi, mutta vain noin puoli senttimetriä molemmilta reunoilta pystyasennossa tarkasteltaessa. Mahtuu helposti reisitaskuun.
Kun sain laitteen käsiini, ei mennyt kuin viitisen minuuttia niin olin sen jo rootannut. Laitoin ensimmäisenä Cyanogenmodin kymppiversion ja sepäs olikin sutjakka paketti. Myöhemmin kuitenkin huomasin että Plexin videotoisto ei toimi, koska CM10 ei tarjoa riittäviä kodekkeja, joten vaihdoin takaisin stockiin. Rootit säilyttäen, totta kai.
Hiljattain julkaistu Jelly Bean-päivitys päivitti Nexus 7:n Androidin versioon 4.2.1. Päivitys toi aika paljon itsellenikin uutta settiä, esimerkiksi yläpalkissa on nyt kaksi ”ilmoitusaluetta”, vai miksi niitä suomenkielellä kutsutaankaan. Oikeasta laidasta saa auki pikatoiminnot, vasemmasta ilmoitukset. Lukkonäyttöönkin saa nykyään widgettejä.
Muuten hommahan on perusvarmaa Androidia. Kaikki toimii suoraan mitä haluankin. Akku ei loppunut kesken maanantaisen Helsingin reissunkaan kesken missään vaiheessa, eli kestänee yli 8 tuntia peruskäyttöä. Minulla on tosin käytössä pari virtaa säästävää ohjelmaa, kuten Lux Auto Brightness.
Käytin pitkään Bluetooth -tetheringiä, eli Internet-yhteyden jakamista puhelimestani Bluetoothin kautta, kunnes huomasin että Plex ja Netflix näyttivät junassa videota vähän huonolla laadulla. Wifiin vaihtaessani huomasin, että mikään kokeilemani Wifi-tetheraus -app ei toiminut. Edes HTC Desire Z:n sisäänrakennettu Wifi tethering hotspot ei toiminut. Nexus 7 vain yhdisti ja yhdisti loputtomiin, tai jumittui hakemaan IP-osoitetta. Pitkän googlettelun tuloksena kävi ilmi, että homma johtuu uudesta Android-päivityksestä ja eräällä foorumilla vinkattiin PdaNet Tablet ja FoxFi yhdistelmää, ja sehän toimi heti.
Paljon huonoa sanottavaa Nexus 7:stä ei ole. Näppäimistöön on vielä totuttelemista. Haptista palautetta en saanut päälle, mutta tabletissa ei taida olla värinää ollenkaan. Ei ainakaan ole vielä tullut vastaan. Thumb Keyboard osoittautui kokeilemistani parhaaksi. Irkkaaminen tai pidempi kirjoittelu ei kuitenkaan ole Androidin kosketusnäppäimistöllä niin sujuvaa, että sitä lähtisin harrastamaan. Siihen käytän näppäimistöllistä Zetaani.
Android-sovelluksia Nexus 7:aan asensin jotain sata ja niistä varmaan bloggailen vielä erikseen. Pieniä makupaloja voin antaa kuitenkin. Twitter-sovelluksista TweetCaster Pro for Twitter osoittautui Android-tabletille parhaaksi. Muita tablet-ystävällisiä yllätyksiä olivat mm. TabletSMS, joka näyttää puhelimen tekstiviestit reaaliajassa suoraan tabletillasi. Mainio app liikenteessä.
Hyvää Nexus 7:ssa:
+ Akunkesto
+ Nopeus
+ Koko
+ Uusimmat päivitykset
+ Sovellusten saatavuus
+ Hinta
+ Roottaus helppoa
+ Moniajo
+ Äänenlaatu
+ Käyttöliittymä
Huonoa Nexus 7:ssa
– Ei takakameraa
– Ei kamerasovellusta (löytyy tosin Google Playsta)
– Huono etukamera
– (Oletus)näppäimistö
iPad Mini
Applen tekeleet eivät ihan tuiki tuntemattomia minulle olekaan, olenhan Snow Leopardin ja iPod Touchin vanha omistaja. Töissä käytän Mac Miniä testailuihin, mutta nyt on vihdoin ihka oikea tabletti rinnalla verkkosivujen tablet-optimointia varten. Ensivaikutelma laitteesta oli hyvä; mukavan ohut, sileä, kaunis vehje. Olen tottunut Androidin ylimääräisiin navigointinappeihin alalaidassa ja siinä mielessä Applen vehkeiden ”mestarinappiin” ja sovellusten navigaation etsimiseen on ainainen tottuminen.
Ensimmäisenä huomasin, ettei kaikkia haluamiani sovelluksia oltu tehty iPadille. Esimerkiksi Instagram löytyy vain iPhone-versiona. Saahan appsin venytettyä isommaksikin 2X-painikkeesta, mutta sitten graffat hieman venyy ja paukkuu. Olen pakotettu käyttämään lilliputti-iPhone-versioita myös sovellusten kanssa kuten Do.com ja Foursquare. Sentään ei mitään kriittisempää.
Joitakin sovelluksia ei oltu tehty edes iPhonelle. Ja suurin osa niistä, joita käytän ilmaiseksi Androidilla, maksavat iPadilla. Harmittaa hinnatkin, jotka kipuavat yleensä aina yli neljän euron. Ensimmäisenä päivänä iPad-sovelluksiin tuhraantui varmasti parikymppiä, siis niihin joita käytän jo valmiiksi Androidilla.
iPad Miniä ei tietenkään saa vielä jailbreakattua, joten täysiin oikeuksiinsa systeemi ei vielä pääse. Last.fm jäi kokonaan asentamatta tyhmien maarajoitusten vuoksi. Androidilla homma pelaa. Tämän suhteen jään odottamaan jailbreakia.
Jotkut sovellukset ovat kuitenkin parempia iPadilla. Ja parasta onkin, että kaikki on iPadissa niin nättiä. Vielä kun pääsisi tekemään loppusilauksen jailbreakilla ja muuttamaan ne pienet epäkohdat omikseen. iPad-sovelluksistakin tulen todennäköisesti bloggaamaan jatkossa enemmän, mutta esimerkiksi Tweetbot for Twitter (iPad edition) oli pakkohankinta.
Sovelluskehitys iPhonelle on kuitenkin täysin erilaista Androidiin verrattuna ja täytyy sanoa että käyttöliittymäratkaisut ovat välillä raivostuttavia. Niitä navigaatioita joutuu tosiaan etsimään kun joka appsissa on omat ratkaisunsa. Mikään ei tunnu menevän loogisesti. Väitetään että Apple on hyvä, koska se on yksinkertaisuudessaan helppo, mutta mielestäni näin ei ole. Liian vähän nappeja ja valintoja, koska ulkonäkö menee käytettävyyden tielle kun kaikki laitetaan piiloon sen takia että näyttää paremmalta. Kustomointi (jos sitä edes on) on kauhean rajoittunutta koko vehkeessä.
Akunkesto on laitteessa ilmiömäinen. Oltuaan pari päivää päällä akku on vasta puolillaan. Tässä on kuitenkin miinuspuolensa, nimittäin iOSin sovellukset eivät juurikaan synccaile taustalla. Sosiaalisen median ”aina online” -friikkinä hieman hermostun kun ilmoituksia uusista sähköposteista, hailaiteista ja muista push-viesteistä, tweeteistä, artikkeleista, kappaleista, ym. ei tule ihan heti, vaan joudun välillä availemaan sovelluksia. Toisaalta laitetta käyttäessä ilmoitukset ponnahtelevat aika jouheasti. Lisäksi tykkään ”Älä häiritse” -valinnasta joka löytyy asetuksista.
Wifi-tetherointi toimii kohtalaisesti. Mutta esimerkiksi yhteyden huonontuessa Spotify jatkoi taustalla soittamista, mutta sen avattuani rupesi floodaamaan virheilmoitusta. Moniajon kautta sain sovelluksen tapettua ja käynnistettyä uudelleen. Androidista Bluetoothilla iPadiin en ole saanut vielä yhteyttä. Moniajo iPadilla on muuten hieman mutkan takana kun Androidilla se tapahtuu yhdellä painalluksella alalaidan valikosta. iPadissa se on piilossa, kuten moni muukin, koska nätti ulkonäkö on tärkeintä…
Videot tuntuvat pyörivän jouheammin iPadissa, mikä on huikea juttu. iOS 6:een on pöllitty Androidista kätevästi Android-tyylinen ilmoitusalue, jossa kuitenkin näkyy pelkästään tietyt ilmoitukset. Muuten push-viestit tulevat kätevästi tukkimaan lukkonäyttöä. Kosketusnäppäimistöä on huomattavasti helpompi käyttää kuin Androidissa, mikä on hyvä juttu, koska sitä ei pääse muokkaamaan tai vaihtamaan. Sen sijaan moni elementti käyttöliittymissä on liian pientä, eikä iso etusormi meinaa osua sitten millään. Hyvinä esimerkkeinä esimerkiksi ruksit hakupalkissa ja napit App Storessa.
Joka tapauksessa, puutteistaan huolimatta tykkään laitteesta melkein yhtä paljon kuin Nexus 7:stä. Totuttelemista vielä kuitenkin on ja epäkohtiin pitäisi jossain vaiheessa löytyä ratkaisu. Suosittelen kuitenkin.
Hyvää iPad Minissä:
+ Akunkesto
+ Koko
+ Suorituskyky
+ Kosketusnäppäimistö
+ Kaunis design
Huonoa iPad Minissä:
– Ei (vielä) jailbreak-mahdollisuutta
– Sovellusten hinta
– Sovellusten saatavuus
– Pienet elementit, vaikea osua
– Moniajo liian monen vaiheen takana
– Muokattavuus, rajoittuneisuus
– Sync/reaaliaikaisuus
Sellaista. Toivottavasti tämä antoi riittävän kuvan molemmista laitteista, vaikka aika pintapuoliseksi vielä jäikin.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
fmatic
Nexus 7:a kävin itsekin uteliaisuuttani hypistelemässä. Nätti aparaatti , mutta jäi hyllyyn kun on ennestään wanha ja uskollinen 7″ GalaxyTab ja iPad 2. Molemmat laitteet lähes päivittäin käytössä. GT varustettuna MIUI:lla on oivallinen e-kirjojen lukulaite. Mieluummin sen kanssa sängyllä pötköttelee lukemassa kuin rohjon iPad:n :)
Mitä taas alustoihin tulee molemmilla on tähtihetkensä. Sovellukset on useinmiten iOS:lla viimeistellymmän oloisia ulkonäöllisesti. Esimerkkinä vaikkapa uusin Gmail appsi, jonka UI on nätti kuin mikä iOS:lla ja android:lla jotenkin laimea.
A5 ja A6 pohjaisille laitteille on iOS 6 jailbreak:a odotettu kuin kuuta nousevaa. Siksi omassa iPad 2:ssa hyrrää edelleen iOS 5, mutta vastaavasti kun takuuvaihdossa sain iPhone 4:n tilalle iPhone 4s:n, jossa oli valmiina iOS 6 olen nyt sen kanssa tiukasti vankilassa :) Tämä on seikka mikä ärsyttää Apple-maailmassa eniten, etten saa tehdä laitteideni kanssa mitä haluan ja muokata sitä mieleisekseni. Silloin mennään rankasti metsään jos ei omin päin voi muokata edes pieniä yksityiskohtia käyttöliittymästä mieleisekseen. Niin kauan kuin iOS-laitteita olen omistanut ovat ne olleet jailbreikattu ja totuin jo sellaisiin ehkä vähäpätöiseltä tuntuviin seikkoihin kuin vaikkapa viisi kuvaketta rivillään ja piilotetut sovelluksen nimet yms. Applen tekstiviesti-osiosta voisin itkeä pillittää vaikka maailman tappiin. Se vaan yksinkertaisesti on huono ja ruma. BiteSMS vaan tekee kaiken paremmin ja nätimmin.
Jailbreak helpottaa iOS-käyttäjän arkea kummasti. iPad nousee omalle tasolleen kun sisuksiin asentaa muutaman iOS:a parantavan lisäkikkareen. Itselle ne tärkeimmät iPad-tweakit ovat: FullForce, MountainCenter, NotiPad, RetinaPad, Springtomize ja LockInfo.
Android on muokattavuudessaan omaa luokkaansa ja varmasti se on oiva myyntivaltti etenkin kokeneimmille käyttäjille. Hienosti kirjoituksestasi tulikin esille molempien hyvät ja huonot puolet. Jos pitäisi valita vain toinen kumpi se olisi? :)
Rolle
Kiitos kommentistasi, olen ihan samaa mieltä. Nyt kuitenkin kun olen tuota iPadia lähinnä käyttänyt kun kuljetan sitä töissä ja vaimo tarvitsee useammin Nexusta, en osaa enää sanoa kumpaa käyttäisin mieluummin. Molemmat ovat hyviä tietyissä asioissa. Nexuksessa harmittaa kun ei ole Tweetbotin vertaista Twitter-clientiä (tuntuu kaikki Android-tabletin Twitter-clientit vähän kämäsiltä) ja iPadissa taas harmittaa kun ei saa esim. DeskSMS:ää, jolla saa Android-puhelimeen tulevat tekstarit tablettiin ja vastattuakin suoraan tabletista, ilman että tarvitsee ottaa puhelinta pois taskusta.
Toinen mikä iPadissa harmittaa on sovellusten hinta. Ne mitkä ovat Androidissa lähes poikkeuksetta ilmaisia, maksavat iPadissa. Myös uudet sovellukset ja päivitykset tulevat iPadille hitaammin koska kehittäjien pitää odottaa että Apple testaa ja hyväksyy ne. Plussana taas sitten tosiaan se että appsit ovat loppuun asti hiottuja ja etenkin nättejä, yleensä miellyttäviä käyttää. Androidilla tuo käyttökokemus aina vähän vaihtelee. Toisaalta, en ole vieläkään kunnolla tottunut siihen että iPadissa ei ole menu-nappia, aina niitä valintoja saa etsimällä etsiä kun ne ovat milloin missäkin.
Huomaa että iPad on nopeampi kuin Nexus 7 kun sovelluksia alkaa kertymään sadottain. Mutta silti molemmat säilyttävät aika hyvi nperusnopeuden, ainakaan kumpikaan ei lagita missään vaiheessa. Jotenkin perusjuttuihin tykkään käyttää enemmän iPadia, mutta jos pitäisi oikeasti valita jompi kumpi, pidemmällä tähtäimellä valitsisin Nexus 7:n.
Kalle
Itseäni kiinnosti lukea tämä artikkeli, omien iPad mini kokemusten jälkeen. Itsekin pidän iPad ministä paljon, mutta vanha uskomus ja tieto siitä, että Android on monipuolisempi ja helpompikäyttöinen pitää kyllä paikkansa. Tämä tosin oletuksella, että on erittäin kiinnostunut ja perehtynyt tietotekniikkaan ja ei lähde käyttämään laitetta puhtaalta pöydältä mitä tietotekniikaosaamiseen tulee. Android voi vaikuttaa pelottavammalta ummikon silmin, mutta todellisuudessa se on perehtyneille käyttäjille joustavampi, parempi ja loogisempi kuin iOS.
Halusin testata heti iPad minillä videonkatselua, kun sain sen, mutta se ei meinannut millään onnistua. Kaikki on iPadillä helppoa ja vaivatonta vain, ja jos vain on paksu lompakko ja perversio käyttää vain ja ainoastaan Windows tai Mac tuotteita. Sinä päivänä kun iPad mini saapui minulla oli vain Linux Mint kone käyttövalmiina, ja nohevana poikana pistin samantien kaapelin kiinni koneeseen ja siirsin testivideon laitteeseen.
a) Videon siirto onnistui, mutta ilmeisesti .mkv tiedostona se ei näkynyt missään laitteen ohjelmassa
b) Perehtymisen jälkeen sain selville, että iPad mini ei tue .mkv tiedostojen katselua perusohjelmistolla. Perehtyminen vei aikaa ja jouduin seuraavaksi selvittämään, mitä ohjelmia on saatavilla iPad minille millä .mkv toistuu.
c) Kattava ohjelmakirjasto App Store paikkaa Applen puutteita. Ohjelmia joilla .mkv toistuu on useita, ja yksi oli jopa ilmainen (OPlayerHD) ja siinä oli kirsikkana kakun päällä WiFi tiedonsiirto ominaisuus. Se perusti oman WiFi tiedonsiirtoserverin johon pystyin Linux Mintistä selaimella mennä ja siirtää videon suoraan appsin käytettäväksi.
d) Video toistui lopulta ja totesin näytön jopa paremmaksi kuin jotkut tietokonemonitorit joita olen käyttänyt. Väritoisto, kontrasti ja liikkeen sulavuus olivat huippuluokkaa, ja heijastava näyttö ei ole ainakaan kotisohvalla ongelma koska valot voi sammuttaa tarvittaessa.
Ja sitten oli paljon muitakin ongelmia laitteen kanssa, mutta loppujen lopuksi ja taistelun kautta sitä oppi käyttämään ja siitä pystyy jopa nauttimaan. Laitteena se on perushelppokäyttöinen, mutta Android on mielestäni loogisempi.
+ Akkukesto
+ Saatavilla olevien ohjelmien määrä ja laatu
+ Kosketusnäytön toimivuus
+ Suunnittelu ja kauneus
+ Helppokäyttöisyys tietoteknisesti harjaantumattoman silmissä
– Vaikeakäyttöisyys kustomointiin, open source nikkarointiin yms tottuneelle
– Vaikka näppäimistö on hyvä, haluaisin mahdollisuuden parannella sitä edelleen. Pitkää salasanaa syöttäessä ruututilaan mahtuisi helposti sekä numerot että kirjaimet samaan aikaan näkyviin.
– Applen lukuisat rajoitukset ja tiukka integraatio pitää kiertää erilaisin työlähköin tavoin, tai kaivaa lompakosta kuvetta ja tehdä asiat Applen tavalla
– Epäloogisuus käyttöliittymissä. Ei vaikuta pitkässä juoksussa, kun tottuu
– Käyttöliittymän rajallisuudet tai vajavaisuudet, koska kustomointi ei mahdollista. Laite itsessään on kaunis ja myös iOS on tyylikäs, mutta koska kauneus on katsojan silmissä ja perfektionistina haluaisin kustomoida laitetta oman käyttöni ja tyylini mukaiseksi niin käyttöjärjestelmän jäykkyys on miinus
Hankin laitteen sillä varjolla, että jouduin jonkun iOS laitteen ottamaan crossplatform mobiilisovellusten testausta varten. Loppupeleissä aivan loistava laitehan tämä on, mutta siitä ei ole kiittäminen iOS käyttöjärjestelmää itseään, vaan Applen ekosysteemin ohjelmistokirjastoa, jolla voidaan korvata iOS rajoitteita ja puutteita, sekä Applen luokkansa parasta ja edistyneintä suunnitelua ja valmistusta raudan osalta. Varsinkin kuvanlaatu, akku ja kosketuseleiden sujuvuus on häikäsevää mielestäni.
Tämä on kokoluokassaan minulle jatkossakin se mobiililaite jota aion käyttää videotoistoon ja satunnaiseen web selaukseen.
Rolle
Kiitos paljon kommentista, olen samaa mieltä. Videoiden katseluun käytän Plexiä, joka Netflixin tapaan transkoodaa videot iOSille sopivaksi. Jos on pakko katsoa ”raakana”, käytän FileBrowseria, joka tosin ei toista muuta kuin movia ja mkv:ta.
iPad Minille tuli jokunen aika sitten Jailbreak (evasi0n), joka mahdollistaa aika paljon sellaista mitä jäi peruskäyttiksestä puuttumaan. Suosittelen.
wiljami
Mielenkiintoinen artikkeli, olletikkin että itse tein marraskuussa vastaavan testin parilla iPad 2 -> Nexus 7.
Nexus osuudesta haluaisin lainata pari lausetta, ”Kun sain laitteen käsiini, ei mennyt kuin viitisen minuuttia niin olin sen jo rootannut. ”
ja ”Kaikki toimii suoraan mitä haluankin.”
iPadillä tablettiuran aloittaneena minusta on hassua, miksi laite pitää rootata ja sen jälkeen väitetään kaiken toimivan suoraan?
Samoin wifi tetheroinnin minä lopetin siinä vaiheessa, kun ainoa hotspot joka Nexukselle kelpasi ilman roottausta, oli iPhone 5:n tarjoama tukiasema.
Yhden testin toivoisin sinun vielä tekevän ja kertovan lopputuloksen. Itse kun hävitin nexuksen, niin en pysty testaamaan onko muutosta tapahtunut.
Ota ja resetoi molemat tabletit tehdasasetuksille ja ota käyttöön uusina laitteina, palauttaen vanhat konfigit pilvestä. Marraskuussa Android osasi palauttaa softat, mutta ei konfiguraatio ja työtiedostoja. iPad tekee edelleen täydellisen ”kopion” aiemmasta. kaikki kuvat, dokkarit, asetukset ja ohjelmat tuleva vanhoille paikoilleen … Nexus ei tähän kyennyt, vaan kaikki asetuset ja pikakuvakkeet piti tehdä aina palautuksen jälkeen uudelleen. Sinänsä jännä versio backupeista, että hukkaa henkilökohtaisen datan =)
t.w
Rolle
Kiitos kommentistasi. Tässä varmaan pointtina olikin, että kaikki toimii suoraan ilman roottaamistakin, mutta roottaamisen jälkeen myös niille, jotka vaativat vähän enemmän. Roottaaminen pelkästään tuo etuja, eikä ole mistään pois. Miksei kaikki voisi toimia suoraan roottauksen jälkeenkin? Mitään ei ”pidä” tai ”tarvitse” rootata oikeasti, mutta minulla on taipumusta käyttää rootteja vaativia sovelluksia ja säätöjä. Monella normijampalla ei ole.
Maallikon näkökulmasta tämä mainitsemasi backup-homma on ehkä ainoa asia, joka ei toimi. En nyt rupea kuitenkaan turhia nollailemaan vain testatakseni :)
Androideissa käytän ns. ”nandroid-backupia”, joka on tosiaankin täydellinen varmuuskopiointimenetelmä Clockworkmod Recoveryn kautta. iOSia vastaava, eli kopioi 100% identtisesti niin että md5-checksummatkin tarvittaessa vastaavat toisiaan :)