Synttäripäivä

Kyllä, tänään, marraskuun ensimmäisenä päivänä täytin 24 vuotta. Olo tuntuu yhtä nuorekkaalta kuin eilenkin. Päivä on ollut kaikin puolin mukava. Heräsin aamulla semiväsyneenä (kuten aina), otin jääkaapista Tehon mukaan, vein tytön hoitoon, tweettailin ja irkkailin bussimatkan töihin. Tähän asti en oikeastaan edes muistanut synttäreideni olemassaoloa, ennen kuin luin yöllä ja aamulla tulleet onnittelut Twitterissä ja Facebookissa, joita oli nelisenkymmentä kappaletta. Toimistolle pölähdyttyäni kävin saman tien aamulla Juhan kanssa salilla, mikä piristi aivan tajuttomasti (on kyllä paikatkin kipeänä parin viikon tauon jälkeen). Työpäivä oli harvinaisen kiireinen ja Heidi ja Taavi muistivat onnitella vähän myöhässä, mutta se ei haitannut ollenkaan.

En nykyään vaadi juurikaan lahjoja tai onnitteluja syntymäpäivänä, sillä tiedän että niitä aina tuppaa saamaan omasta tahdostaan huolimatta. Ja vaikka ei saisi, minua ei haittaa. Ne pienet jutut, onnittelut, hymyt, halit joita saa, ovat tärkeintä. Ainoa mitä vaadin synttäreilläni on se, että kukaan ei stressaa syntymäpäivästäni. Vaimot tuntien, hirveä ressaus oli päällä, mutta siitä näemmä selvittiin. Nimittäin kotiin tullessani fiilis oli kaikilla hyvä, tuoksukynttilä oli palamassa ja tyttö kiljumassa ”isillä on juhlat! isillä on synttärit!”.

Kakku oli valmiina ja ennen kuin huomasinkaan minut istutettiin sohvalle ja käskettiin sulkemaan silmät. Kun avasin silmät, Lotta-tyttöni lauloi englanniksi syntymäpäiväonnittelut kokonaisuudessaan. Olin aivan otettu. Kolmevuotias ja laulaa hyvin lausuen englanniksi. Ainoa sana, joka laulussa ei ollut enkuksi, oli ”isi”, mutta sehän on oikeastaan toinen nimeni.

Lahjaksi sain oluttuopin, jota olen kokoelmaani haaveillut. Oluttuoppi oli täynnä lempikarkkejani Tonttuja, joista tyttäreni söi tietenkin puolet. Onneksi kaapissa oli vielä toinen boksi. Suorastaan ihastuttava yllätys, unohtamatta yhtään käsin kirjoitettua koristellutta kirjettä (kerrankin jotain muuta kuin tylsä kortti!), jonka vaimoni oli tuntein kirjoittanut. Laitoin sen välittömästi jääkaapin oveen. Tuli äärettömän onnellinen fiilis.

Olin ostanut itselleni kalliin erikoisoluen Malmgårdin panimon Belgen, jolla testasin uutta tuoppostani.

Ihan paras synttäripäivä, suoraan sanottuna. Minusta on ihanaa että ihmiset ovat juuri sellaisia kuin ovat. Minun edessäni ei tarvitse suorittaa tai pokkuroida. Kiitos teille kaikille. Viime vuonna laskin kuinka paljon sain onnitteluita. Tänä vuonna laskin vain tämän verran:

@HeidiTuuliaEk 15 onnittelua tähän mennessä, voittaa viime vuoden Twitter-onnitteluiden saldon, joka oli 12 :)

— Roni Laukkarinen (rolle.social) (@rolle) November 1, 2012

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää