Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 12 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 24-vuotias.
Niin massiiviset kaksi viikkoa takana, että en tiedä mistä aloittaa. Nummirock oli huikea, vaikka tänä vuonna bändeistä en muita ollutkaan menossa katsomaan kuin In Mourning ja Fear Factory. Jälkimmäinen osoittautui pettymykseksi, kun miksaus oli perseellään ja selkeät laulut eivät oikein kuuluneet. Keikka oli muutenkin aika vaisu. Kuulin myös huhuja, että bändi oli suuttunut ettei heille tarjottu bäkkärillä kokkelia ja vetivät siksi pliisun keikan. Vähän laski arvostus koko bändiä kohtaan, vaikka en koko totuutta tiedäkään.
Kerkesin nähdä bonuksena suomalaiset sensaatiot Brymir ja tietysti joka festarin pakkokatsastukset Stam1na ja Mokoma, joskin useampaa kertaa jo. Juhannus oli oikein mukava. Tuttu nummiporukka oli vuokrannut rantasaunan, jonne tuli niin paljon lössiä että oli melko halpaa. Meikäläinen oli tänä vuonna huviretkellä, eikä työvuorot vieneet sijaa muulta aktiviteetilta. Saunassa löylyäminen, järvivedessä uiminen ja hyvien hevibändien katseleminen juhannusauringon laskiessa toi upean vapauden tunteen.
Nummirockin jälkeen pari päivää toipumista, sitten Helsinkiin torstaina työporukan kesäpäiville. Lotta lähti samana päivänä Veeran kanssa maalle. Vuosaaren Rantapuisto on upea mesta! Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni vesijettiä. Joskin oltuani ensin Taavin kyydissä (joka ajoi lujaa!), en meinannut yksin kokeillessani uskaltaa laittaa tallaa pohjaan. Pelkäsin lentäväni kyydistä. Kyllä se sujui, mutta homma ei ehkä ole minun juttuni. Tulipahan koettua jotain erilaista.
Torstai-perjantaiyönä ei nukuttu juuri ollenkaan. Vaikka olin töttöröö, lähdin ajoissa perjantaina hakemaan Sörnäisistä kaveriltani kolmen päivän Tuska-lipun, jonka hän myi minulle yhden päivän lipun hintaan. Sitten menin hakemaan Helsinkiin perjantaina saapuneen vaimoni (Lotta jäi mummolaan viikonlopuksi) ja lähdimme suunnistamaan hotellille. Bonus Inn oli ollut ainoa hotelli, jonne saimme viikonlopun buukattua sadalla eurolla yö, parin viikon varoitusajalla. Kaikki muut olivat Tuska-, ja yleisurheiluviikonlopun takia joko täynnä tai 200-300 per yö.
Saimme kyydin Joonakselta (kiitos!) Vantaalta Kaisaniemen puistoon, jossa tapasimme pulinalaisia. Siitä siirryimme Kaislaan. Oli oikein hauska ilta! Kuviin pääset miittisivulta.
Lauantaina lähdin sitten Tuskaan yksikseni, samalla kun vaimoni ja muut lähtivät Linnanmäelle. Tuli nähtyä melkein kaikki ne mitä pitikin, eli ainakin Anaal Nathrakh, Vorum, Mokoma (vaivihkaa), Textures ja Napalm Death. Välissä oli sen verran täyteartisteja, että en jaksanut jäädä odottamaan Behemothia, vaan lähdin metrolla rautatientorille ja kävelin kauniin Töölönlahden läpi Linnanmäelle saakka.
Tuskassa etenkin brittiläinen grindcorea ja black metallia soittavan Anaal Nathrakhin näkeminen miellytti. En tiedä onko bändi koskaan aiemmin käynyt Suomessa, ainakaan en ollut koskaan törmännyt. Soittivat aika lyhyen setin, mutta upeaa oli, varsinkin kun vetivät lempibiisini Do Not Speak siihen ihan loppuun. Olen muuten kirjoittanut bändistä Maanantaimetalli-koosteen, jos haluat tietää lisää.
Linnanmäelle saavuttuani alkoi sataa ja lähdimme Veeran kanssa pois viettämään kahdenkeskistä iltaa. Käytiin katsomassa Dark Shadows Tennispalatsissa, jossa kävin muuten myös ensimmäistä kertaa elämässäni. Hauska ilta, vaikka väsymys meinasi koko ajan painaa päälle.
Sunnuntaina olikin sitten aika valmistautua kotiinlähtöön. Olimme kotona vasta illalla, samalla anoppi toi Lotan kotiin. Väsytti, eikä kerinnyt oikein kerätä univelkoja takaisin tai levätä kunnolla. Maanantaina paluu töihin ja aika raskasta se oli. Eilen hain veljeltäni pyörän, jotta pääsen töihin ostamatta bussilippua. Pyörä on vähän rämä, ainakaan takajarrut eivät toimi, mutta torstaina saan isältäni laatupyörän käyttööni. Hän ei sitä Suomessa enää juuri tarvitse, varsinkaan sitten kun lähtee Thaimaaseen. En tosin tullut kysyneeksi ottaako hän pyörän sinne mukaan. Töihin on kaksitoista kilometriä poljettavaa joka päivä (6km suuntaansa), mutta ei tunnu missään. Olen tehnyt tämän ennenkin. Ensimmäiset viikot ovat varmaan raskasta kunnon palautumisen vuoksi, mutta eiköhän se siitä.
Loma meni tehokkaasti. Vietimme Veeran kanssa eilen neljättä hääpäiväämme, tosin reissujen jälkeen piti pihistellä, emmekä oikein voineet juhlistaa mitenkään muuten kuin ostamalla köyhän miehen skumppaa eli Pommacia. Osaltaan väsymyksen, vilustumisen, rehkimisen ja unenpuutteen vuoksi olin tänään kuumeessa. Sain kuitenkin kuumeen taltutettua ja pian on taas paluu arkeen. Ei tunnu hassummalta.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
