Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 12 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 24-vuotias.
Pahasti olen jäänyt taas jälkeen, mutta ei se mitään. Maksan tänään takaisin kahdeksan metallibiisin verran. Saattaa tulla ähky, joten nauti kohtuudella. Tai anna mennä.
Ranskalainen omalaatuista progressiivista mättöä tekevä Gojira on julkaissut uuden levyn L’enfant Sauvage. Potkii ainakin itselleni melekoiset sävärit. Laitapas nimikkobiisin musiikkivideo soimaan (yllä). Löytyy myös Spotifysta.
Muutkin kappaleet toimivat varsin hyvin, vaikka uusin levy on tähän asti haasteellisin. Jos et ole aiemmin Gojiraa kuunnellut ja tykkäät mättömetallista, joka osaa olla myös melodista, kannattaa kuunnella ehkä Gojiran tunnetuin biisi Art of Dying. Huom, kappaleen tunnelmaa nostatetaan hitaasti ja varmasti. Älä kyllästy, se palkitsee! (Spotify, Youtube)
Yhden miehen atmosfäärinen bläkkisyhtye Summoning oli aikoinaan menestys. Suomalainen Draugnim on vähän saman kuuloista pakanametallia. Kappaleet toimivat, mutta etenkin kipale nimeltään Sworn to Waves.
Insomniumiin, Ghost Brigadeen ja vastaaviin verrattava ruotsalainen melankolista melodista metallia soittava In Mourning julkaisi älyttömän hyvän platan tässä hetki sitten. Vetivät muuten huikean keikan Nummirockissakin, jossa kävin tänä(kin) juhannuksena kääntymässä. Jotain bändin kappaleiden hienoudesta, melankolisuuden multihuipentumasta kertoo kappale Celestial Tear. Biisi on välikevennys, mutta älyttömän hyvä sellainen. Tässä biisissä ei öristä, joten selkeälauluisten hevibiisien ystäville, ole hyvä (jos et omista Spotifya, tässä Youtube-linkki).
Sitten paluu juurille. Ihanaa black metallia. Negatorin Panzer Metal -levyltä on kuultu aiemmin yksi biisi. Nyt on aika kuulla toinen, nimeltään Alte werte.
Hollantilaiselta Carach Angrenilta tuli myös hiljattain uusi levy. Bändistä kirjoitinkin muutama vuosi sitten, ennen kuin maanantaimetallia oli keksitty. Nämä kummitukset osaavat kyllä hommansa. Vaikka levy on haastava, sieltä uppoaa heti pitkä mestariteos nimeltään The Funerary Dirge of a Violonist sinfoniaosuuksineen. Kappaletta ei valitettavasti löydy Youtubesta.
Pistetäänpäs heti toinen perään. Tällaisesta oopperan kummitus -kikkailusta Carach Angren on erityisen tunnettu. Heretic Poltergeist Phenomena.
Sitten lopuksi metallin osalta hieman kevennystä. Pagan’s Mind soittaa pirteää kikkelimetallia. Nautin erityisesti kappaleesta nimeltään …of epic Questions.
Olen kuunnellut toki paljon muutakin kuin metallia. Vaikka tämä on metalliin keskittyvä bloggaussarja, täytyy silti hehkuttaa melankolista rokkibändiä Blackfieldiä (alla). Suosittelen tutustumaan myös Ulverin uusimpaan rokkilevyyn.
Siinäpä ne tällä kertaa. Kuulemiin!
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
