Maanantaimetallia 48-51 – Uutuuksia melodisen black metallin jumalilta

On jälleen aika kiriä takaisin viimeiset neljä viikkoa. Musiikkia on tullut taas kuunneltua kiitettävästi. Enimmäkseen black metallia vapaa-ajalla, sekalaista töissä. Töissä olen pyrkinyt säästämään muiden korvia ja psyykettä kuuntelemalla vähän chillimpää. Vaihdellut oikeastaan sludgesta metalcoreen ja aina perinteiseen heavy metalliin saakka. Toisinaan soinut ihan perus rokki ja poppi. Olenhan musiikin suhteen lähes kaikkiruokainen.

Jatkuvasti löytyy uutta musiikkia, jopa niin paljon ettei ehdi kuunnellakaan. Vinkkejä tulee joka tuutista, Last.fm:stä, työn puolesta, kavereilta… suurimman osan bongaan varmaan ihan itse. Musiikinhimoni on välillä kyltymätön. Viime aikoina korvaorgasmeja on tarjonnut mm. saksalainen Heretoir, joka tekee depressiivissuuntaista black metallia paljolti Alcest-tyylisillä post-metal-viboilla.

Hommaa pyörittää yksinään David ”Eklatanz” C. Yhden miehen yhtyeellä on vain yksi kokopitkä levy, viime vuonna ilmestynyt Heretoir, joka on todellinen mestariteos. Levyn jokainen kappale osuu ja uppoaa. Ensimmäinen tässä esittelemäni kappale tarjoaa levyn depressiivisintä antia, heti seuraavana chillimpi kappale jonka pystyy kuuntelemaan oma mummonikin ja vieläpä rakastaisi sitä.

Heretoir: Graue Bauten

Heretoir: Retreat to Hibernate

Toinen toistaan upeampia levyjä julkaissut Borknagar räjäytti potin maaliskuussa julkaistulla Urd-lätyllään. Melodista ja progressiivista folk-tyylistä bläkkistä takova norjalainen poppoo on todella pistänyt parastaan. ICS Vortexia tuli välittömästi ikävä hänen poistuttuaan Dimmu Borgirista ja levyllä kuulee hänen äänijänteidensä parhaimmistoa. Levy on aiempien tavoin monipuolinen. Odotinkin hieman jo raskaita kitaroita. Ei sillä ettäkö akustinen Origin olisi huono ollut, päinvastoin.

Rakastan tätä kappaletta yli kaiken. Jos et pidä Borknagarin alkutuotannosta tai örinästä, ole huoleti, tässä kappaleessa ei öristä ollenkaan. Kannattaa kuunnella!

Borknagar: Frostrite

Säästin parhaan viimeiseksi, nimittäin Secrets of the Moon julkaisi hirrveän hyvän levyn maaliskuun puolivälissä. Lätty meinasi mennä vallan ohi, kiitos Iirolle, joka muistutti bändin olemassaolosta.

Siinäpä ne neljä biisiä sitten olikin. Lisää metallia (toivottavasti) ensi maanantaina!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää