Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 13 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 23-vuotias.
Torstaiseen kyselyyni ”Mistä aiheesta toivot lisää kirjoituksia eniten?” on tullut huikeat 34 vastausta, kiitos kovasti! Kyselyyn voi edelleen vastata. Yllättävää on se, että kuulumiset ja lässynläät kiinnostavat enemmän kuin asiatekstit. Kuvittelin sen aina olevan päinvastoin. Blogini onkin ollut usein hiljaa siksi, koska en ole keksinyt aihetta josta kirjoittaa, tai en ole jaksanut jatkaa luonnoksia eteenpäin. Toisaalta aikakaan ei ole oikein riittänyt, sillä luonnoksissa on jatkuvasti yli 30 tekstintynkää…
Olen kuitenkin unohtanut bloggaustavan joka minulla aikoinaan oli. Bloggasin aina kun siltä tuntui, välittämättä yhtään siitä millaista ulosanti on. Toisinaan teksteistä tuli varsinaisia helmiä, toisinaan ne olivat ympäripyöreää shaibelia. Mutta juuri sitä shaibelia niiden helmien joukossa ihmiset ovat näköjään kiinnostuneita lukemaan. Nykyään olen myös santsannut aihekuviin, mutta nyt huomasin että niilläkään ei ole niin suurta merkitystä kävijöille – jos jollain on arvoa niin itse räpsityillä. Enpäs ihan heti osaakaan sanoa milloin viimeksi kirjoitin bloggauksen ilman kuvaa tarkoituksella… Olen kuitenkin nyt päättänyt pyrkiä ”parantamaan tapani” ja tarjoamaan sinulle paloja elämästäni jatkossa estottomammin.
Kuviakin pitäisi lajitella, niitä on pari sataa gigaa… ajattelin jopa myydä järjestelmäkamerani, sillä tässä huushollissa ei kahta jykevää kameraa tarvita. Suurimman osan kuvista olen ottanut pitkään pelkästään puhelimellani, sillä kun saa todella hyviä kuvia nopeasti. Järkkäriä harvemmin jaksaa ottaa minnekään mukaan, eikä näin ollen kuviakaan tule otettua. Varsinaista valokuvaamista en ehdi enää harrastaa.
Viikot vierivät todella vauhdilla. Töissä on kivaa, kotiasiat ovat kunnossa, tyttö kasvaa, univelka lisääntyy. Iltaisin aika venyy elokuva- ja koodausharrastusten parissa, mutta yllättävän hyvin on ehtinyt tavata ihmisiäkin. Lähitulevaisuus tuo tullessaan ainakin viittomakielistä teatteria, firman pikkujoulut ja Hollannin työmatkaa. Hyvin menee ja hyvältä tuntuu, enimmäkseen. Tsemppaan vaimoa koulunkäynnissä, joka tuottaa hänelle välillä haasteita kuurosokeuden aiheuttamien lisätöiden vuoksi. Olen todella ylpeä mussukastani, hän on luokan priimus! Luokkalaisensa tuntuvat usein olevan täysin välinpitämättömiä kakaroita, mutta Veerani vain jaksaa painaa vaikka läpi harmaan kiven. Love.
Laittakaahan kommenttia ja toivepostauksia, jos sellaisia on. Tänks! (Niin ja vielä kerran se kysely, sun pitää vastata!)
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
