HTC Desire Z ja Android – joka nörtin unelma

Hankin HTC Desire Z:n muutama viikko takaperin Nokia E90 Kommunikaattorin tilalle. HTC:n Android-käyttöjärjestelmä on tuonut näiden viikkojen aikana enemmän mahdollisuuksia kuin Nokialaiseni Symbian-käyttöjärjestelmä pystyi koskaan tarjoamaan.

Olen aina tykännyt puhelimista, jotka ovat aikaansa edellä ja joita pystyy muovaamaan täysin omanlaiseksi. Minulle puhelin on vain yksi lelu muiden joukossa, mutta yksi hyödyllisimmistä sellaisisista. Puhelimen on oltava älypuhelin, pitkäikäinen ja eräänlainen tietokoneen korvike, tekninen laite. Uutta puhelinta on aina helppo verrata edelliseen, mutta en lähde nyt vertailemaan Nokialaiseen, sillä Nokialainen on pudonnut kärryiltä ajat sitten ja on siinä suhteessa erittäin huono vertailukohde. Nokialaiseni puutteita ja jopa valtteja tuli tosiaan pohdittua jo aiemmin. Tällä kertaa keskityn pelkästään HTC-puhelimeeni ja sen Android-käyttöjärjestelmään.

Aluksi Nokia-leiristä poissiirtyminen aiheutti ohikiitävän isänmaanpetturuuden tunteen, mutta kauaa ei tarvinnut katua kun puhelimeen tutustui. Kiinteä näppäimistö puhelimessa on must-have. Ostin ensimmäisen kosketusnäytöllisen laitteeni vuonna 2007 (iPod Touch) ja jo silloin tuli todettua että kosketusnäytöllä kirjoittaminen ei ole minua – tai ketään – varten. Tietyissä tilanteissa kosketusnäyttö on kuitenkin loistava apuväline HTC Desire Z on täysin win-win, sillä se sisältää molemmat – kosketusnäppäimistön, sekä QWERTY-näppäimistön. Myös rakenteeltaan HTC Desire Z on mukavan ohut ja käteen istuva.

Näppäimistö vaati aluksi totuttelua, olihan se hieman pienempi ja kapeampi kuin vanhassa Nokialaisessani. Nykyään kuitenkin Nokia E90:n näppis tuntuu lähinnä mololta ja hankalalta. Nokialaiseni näppiksessä ainoa plussa on se, että myös numerot ovat omalla rivillään, kun HTC:ssa ne ovat kaikki fn:n takana. Kamera puhelimessa on uskomaton, joskin minua hieman harmitti kun tajusin että puhelimesta ei löydy pientä etukameraa – minä kun olin tottunut soittelemaan kuurolle vaimolleni videopuheluja. Toisaalta, jos OneMoreFace tai vastaava keksintö julkaistaan, sekin ongelma on ratkaistu:

Kuvanlaatu kamerassa on myös parempi kuin mitä olisin kuvitellut. Tämän bloggauksen kuvat on otettu samalla puhelinmallilla (vaimoni innostui ja hankki samanlaisen).

Android on Linux-ytimeen pohjautuva käyttöjärjestelmä, eli jo valmiiksi kingi keksintö. Kuten niin monen muunkin mainion keksinnön, myös Androidin on ostanut tilannetajuinen Googlemme. Sitä ennen sitä kehitti – yllätys yllätys – Android Inc. Android on samalla nätti, nopea ja toimiva, joten ei sen suosio ei ole mikään ihme. Koko systeemiä käyttäessä on aivan erilainen fiilis kun vertaa vaikkapa iPhoneen. Androidissa on toki paljon yhtäläisyyksiä, eikä tarvitse paljon arvailla mistä on otettu vaikutteita ikoniteemoja myöten. Softia saa ladattua kätevästi Android Marketista. Kirjoitan myöhemmin lisää ohjelmista ja säädöistä…

Ihastuin puhelimeen heti kun sain paketin käsiini. Puhelimen käynnistyessä se kyseli ensin vanhasta puhelimesta ja veti kaiken datan Bluetoothin kautta ongelmitta. Sen jälkeen kyseltiin SoMe-tunnareita ja ruvettiin synccaamaan yhteystietoja. Kaikki tuttavat kopsautuivat nätisti Google Kontakteista, kalenterit Google Kalenterista, naamakuvat ja tietojen täydennykset Facebookista ja niin edelleen. Androidin Marketissa softia voi selailla myös oman tietokoneen selaimella ja painaa Asenna-nappia, jolloin halutut ohjelmat asentuvat puhelimeen automaattisesti verkon yli. Käsittämättömän hienoa.

Pidän Androidissa eniten siitä, että kaikkea voi muovata omanlaisekseen. Ensimmäisenä tietysti roottasin puhelimeni ja tulen kirjoittamaan aiheesta myös oppaan tulevaisuudessa. Opiskelin ensimmäisten päivien aikana Androidista erilaisia asioita, mutta vaikka kuinka kokeilin muita käyttöliittymiä, launchereita niin tykkäsin silti eniten puhelimen oletus(”stock”)käyttöliittymästä, Sensestä. Siksi asensin kaikista niistä hienoista customROMeista (Androidin ”ROM” on vähän kuin ”firmware”, ohjelmistopohja) Senseen perustuvan Virtuouksen. Virtuous on hieman tuunattu ja optimoitu versio tehdasROMista. Toiminut tähän mennessä erinomaisesti.

Kokeilin myös muita ROMeja, kuten Cyanogenmodia, mutta ne tuppasivat olemaan turhan karsittuja. Ainakin Sense oli karsittu melkein kaikista kokeilemistani pois. Sense on siis se mahtava alusta, jossa on oletuksena joitakin softia kuten vaikkapa yhdistetty kello ja sää (edellisessä kuvankaappauksessa oikealla), ToDo-lista, Uutiset, jne. Pidän erityisesti Sensen säästä, jossa on kokoruudulla toimiva animaatio avatessa (esim. Lunta sataa hienosti ym).

Vielä viikkojenkaan jälkeen puhelin ei kyllästytä – ehei, tämä on vasta alkua. Softia ja kustomoitavaa riittää vaikka maailman ääriin. Tällä hetkellä pystyn oikeastaan tekemään puhelimellani kaiken minkä tietokoneellakin. Erityisesti pidän puhelimen push-ilmoituksista. Saan tällä hetkellä reaaliaikaisen ilmoituksen

• Vapaa-ajan (Gmailiin) ja työsähköpostiin tulee uusi meili
• Kaveri tai vaimo check-innaa Foursquaressa kommentin tai kuvan kera
• Seuraamassani blogissa on tullut uusi blogiteksti (Google Reader)
• Kun minut mainitaan Twitterissä
• Kun Facebookissani tapahtuu
• Kun olen asettanut kalenterimerkintään (Google Calendar) hälytyksen ja aika on pian käsillä
• (tietenkin) kun saan viestin tai puhelun
• …ja niin edelleen.

Todelliselle säätäjälle xda-developers -foorumi on oikea paratiisi. Itse olen viihtynyt palstoilla alusta asti, sillä sieltä löytää aina kuumimmat vinkit, ROMit, softat ja ajan tasalla olevat modit ja muut haxit. Usein myös kehittäjät laittavat foorumille näytille ohjelmistojaan ilmaiseksi, joista tietämättömämmät maksavat Marketissa. Tavalliselle pulliaiselle HTC on ”vain puhelin”, johon ladataan tai ostetaan ohjelmia Marketista, mutta kehittäjälle ja nörtille HTC on mahtava alusta, the mighty Android, koodikerä, jota voi muotoilla haluamakseen kuin lumipalloa. Nörtti on Androidissa kuin Neo Matrixissa – kaikki on mahdollista.

Muita ominaisuuksia, jotka on Androidissa tehty mahdolliseksi:

• Puhelimestani pystyy koodaamaan miltä tahansa palvelimelta suoraan, kunnon editorilla lennosta
• Puhelimestani on täydet yhteydet ulkomaailmaan, palvelimiin. Pääsen halutessani yhdistämään selaimen ja perussovellusten lisäksi SSH:n ja FTP:n avulla. Dropbox on tietenkin must-have. Pääsen myös yhdistämään graafisesti VNC:n avulla kotikoneeseeni peikkoon, jolle voin laittaa vaikka musiikkia soimaan sängystä että tarvitsee itse nousta laittamaan…
• Puhelimeeni pystyy yhdistämään SSH:n avulla. Voin siis tarvittaessa koodata puhelimeeni suoraan jotain miltä koneelta tahansa, eikä ole utopistinen ajatus että absurdiummillaan pääsisin päivittämään vaikka puhelimen tiedostoja tai sovelluksia etänä.
• Pystyn pelaamaan puhelimella SNES- ja DOS-pelejä
• Pystyn kuuntelemaan Last.fm-radiota, vaikka se on normaalisti rajoitettu vain muutamaan maahan, kiitos xda-developersin.
• Ja niin edelleen.

HTC Desire Z on kaunis – Android vielä kauniimpi – niin sisäisesti kuin ulkoisestikin ja toimii nopeasti silmäkarkista huolimatta. Ainoanaa miinuksena ehkä akunkesto, mutta passiivikäytössä puhelin toimii sen pari päivää, kuten oikeastaan muutkin isomman luokan älypuhelimet. Ja minä kun nyplään puhelinta ihan jatkuvasti. Jatkuvassa käytössä puhelimen akku kestää varmaan sen kuusi tuntia, mutta silloin on näyttökin koko ajan päällä. Aion jossain vaiheessa ostaa vara-akun (tai useamman). Tässä on puhelin, jota voin lämpimästi suositella kaikille säätäjille ja varsinkin kaltaisilleni SoMe-friikeille.

Toinen miinus tulikin jo mainittua, se etupuolen kamera joka mahdollistaisi videopuhelut. Toivon kuitenkin että OneMoreFacen tapainen ratkaisu valmistetaan pian. Muita miinuksia puhelimessa ei ole ja maksaa varmasti itsensä tuplana takaisin.

Jos harkitset puhelinta, hanki HTC, olit sitten nörtti tai mattimeikäläinen. HTC Desire Z sopii paljon kirjoittavalle, koodarille, säätäjälle parhaiten, mutta en näe syytä miksi sitä ei voisi käyttää kuka tahansa. Säätämisessä on aina riskinsä, joskin järjestelmän modailuista, kehittämisistä ja kustomoinneista kokenut tietää suurinpiirtein mitä tekee ja mikä on palautettavissa. Tässäkin asiassa, muista varmuuskopiointi!

Tulevaisuudessa tulen julkaisemaan lisää Android-merkintöjä, jopa oppaiden muodossa. Tämä olkoon alkusysäys kyseiselle projektille. Olen myynyt jo Androidille sieluni, mutta se on vain ja ainoastaan hyvä asia. HTC Desire Z ja Android, suosittelen lämpimästi!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää