Työpainotteisia kuulumisia, näkyvyyttä kirjallisten julkaisujen muodossa

Jos minulta nyt kysyisi kuulumisia, vastaisin varmaan että ”töitä, töitä…”, sillä sitä se oikeastaan on ollut. Matkat mukaan laskettuna olen arkisin aikaisintaan kuudelta kotona, varsinkin kun nyt viime aikoina bussit ovat myöhästelleet reippaastikin. Haaveissa on oma auto, johon aionkin säästää sitten kun/jos palkoille pääsen. Kortti tietysti olisi ajettava myös. Harmillisen kallista, voi jäädä haaveeksi vain. Mielenkiinto vain heräsi kun huomasin viikko pari sitten Prisman ilmoitustaululla ulkonäön ja kuvauksen perusteella ihan siedettävältä kulkupeliltä vaikuttavan vanhan valkoisen Toyota Corollan, hinta muistaakseni päältä 400 euroa. Se ei paljon autosta olisi…

Konkreettista vapaa-aikaa siis ei ole jäänyt ja kotonakin on se pieninkin innostus asioihin kadoksissa. Kauhulla luin taas Suomi24:n IctPro-ketjun uusia kommentteja (huomaa Rollemaan artikkeli aiheesta):

[…] Laskin päiviä koska koulutus loppuu ja palkka alkaa juoksemaan. Voin pahoin tämän sairaan työsuhteen aikana, olin stressaantunut, hain netistä kirjoitelmia kuinka palkaton työ johtaa kuolemaan. […] En halunnut enkä jaksanut mennä välillä 6 viikkoon tyttökaverini luokse. Ilmeisesti seksihalutkin loppuivat? En muista tarkalleen.

Kuva: doug88888

Toisaalta olen ollut työpaikkaani oikeasti tyytyväinen. Työt ovat sujuneet kaikin puolin hyvin. On vielä ehkä aikaista odottaa mitään suurempaa, mutta lähtökohtaisesti vaikuttaa ihan hyvältä. Olen vain tyytyväinen että minulla on töitä, vaikka se vaatiikin ehkä vieläkin tottumista. Minusta oltiin kuulemma kiinnostuttu Suomen Kuurosokeiden ry:n porukassa, että minusta olisi ainesta tulkiksi ja varsinkin kirjoitustulkiksi. Kas kummaa kun nyt vasta huomasivat, sitähän minä olen yrittänyt tolkuttaa pitkään. Jotenkin ironista että yli puolen vuoden hakemisen ja yrittämisen aikana ei tapahdu mitään, sitten kun pääsen koulutukseen ja töihin niin joka paikasta alkaa irrota mahdollisuuksia. Voi kun repeisinkin vielä tulkiksi opiskelemaan. Jos en olisi päässyt IctPro-koulutukseen, olisin hakenut kevään yhteishaussa Kuopioon viittomakielen tulkiksi opiskelemaan. Olen varma että olisin päässyt.

Minulta kysyttiin myös miksi en jo aiemmin hakenut tulkiksi. En hakenut, koska Jyväskylässä ei pysty opiskelemaan viittomakielen tulkiksi, vaan olisi pitänyt muuttaa Kuopioon, Turkuun, tai Helsinkiin. Tänä keväänä olisin ollut valmis muuttamaan jos olisin saanut opiskelupaikan, mutta näköjään ei tarvinnutkaan. Olen silti tyytyväinen kun sain oman alani töitä. Työni on sitä mitä teen vapaa-ajallakin: web-koodausta ja hevimusiikkia. Web designer ja heavy metal journalist.

Torstaina pidin tuplatyöpäivän. Aamusta iltaan koodasin toimistolla ja illalla menin hevitoimittajana Lutakkoon tekemään juttua Daniel Lioneyestä ja Turisaasta. Molemmat keikat olivat upeita. Koko stoorin voit lukea Metallimusiikki.netistä.

Maanantaina meidän oli tarkoitus lähteä koko perheellä Helsinkiin kuurosokeiden kirjan julkaisutapahtumaan. Kirjassa on myös tiivistelmä vaimoni elämänkerrasta, jossa esiintyy myös minä. Tulen kirjoittamaan kirjasta sen julkaisun jälkeen myös täällä Rollemaassa. Säästämme kuitenkin rahaa kun emme menekään Helsinkiin. Elämänlaadun kannalta parempi ratkaisu.

Perhettämme haastateltiin myös Perhe-lehteen, johon tulee keväällä aukeaman mittainen artikkeli Veeran kuurosokeuden värittämän kaksikielisen perheemme arjesta. Hieman jännittää, vaikka tiedän jo etukäteen että teksti on loistava. Minusta paljon parempi kuin kuurosokeiden kirjan tiivistelmä. Valokuvaaja tulee vielä ilmeisesti erikseen käymään kotonamme.

Tuleva viikko tietää taas lisää töitä. Toivotaan että olen vähän pirteämpi kuin tällä viikolla. Onneksi Lotta on alkanut pikkuhiljaa parantua ja nukkua paremmin.

ps. Lisäsin muuten pohjalle uudet sosiaalisen median palvelut, joihin olen viimeisten kuukauden aikana liittynyt, tai jotka olen unohtanut listata. Ne ovat: Listal (Lue aiheesta Rollemaassa), Diaspora (Lue aiheesta Rollemaassa), Plurk, Bloglovin (Lue aiheesta Rollemaassa), Ping.fm, Quora ja Foursquare.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää