Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 13 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 23-vuotias.
Tietokoneisiin liittyvät työt olivat melko ”fyysisiä” vielä jo 90-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa, jolloin Internet ei ollut vielä yleistynyt. Muistan pojankloppina käyneeni milloin kenenkin naapurin ja tuttavan konetta korjailemassa. Sitten netti yleistyi, eikä enää tarvinnut odottaa suupalttia vaimoa, äitiä, tai tyttöystävää lankapuhelimen vieressä, jotta puhelinlangan vapauduttua pääsisi yhdistämään Internetiin.
Internet on tulevaisuuden työpaikka. Netti tuli kotiimme jäädäkseen hyvissä ajoin 90-luvulla, jolloin olin vielä pikkupoika. Silloin tein ensimmäiset kotisivuni. Taitoni huomasivat muutkin, ja omien sivujeni lisäksi aloin pian tekemään sivuja tutuille ja kavereille, pikku hiljaa pientä maksua vastaan. Työhistoriassani olen siis tehnyt töitä enimmäkseen Internetissä. Tällä hetkellä olen töissä yrityksessä, joka kehittää suljettua sosiaalisen median verkkopalvelua. Olen tyyppi joka vastaa rakenteellisesta web-koodauksesta, ja nimikkeeni on kaikessa yksinkertaisuudessaan web designer, eli web-suunnittelija. Teen työkseni sitä mitä olen harrastanut vapaa-ajallanikin vähintään viimeiset 10 vuotta.
Nettityöskentely on fyysisesti sitä että istutaan täysimittainen työpäivä samassa paikassa näyttöpäätteen ääressä. Työssä on omat plussat ja miinuksensa, kuten (toivottavasti) jokaisessa työssä. Suurin osa sosiaalisesta kanssakäymisestä tapahtuu Internetissä. Fyysisesti ihmisiä ei paljon tule nähtyä, jos palavereita, tapaamisia tai small-talkia ei lasketa. Netissä kuitenkin tapahtuu jatkuvasti; Skype, pikaviestimet ja nettiselain laulaa, puhumattakaan niistä sosiaalisen median verkostoista.
Kuva: larskflem
”Kuulostaa helpolta ja siistiltä!” ”Saa datailla päivästä toiseen”. Työnteko on kuitenkin aina työntekoa, ja se täytyy muistaa. Monia vaivaa ns. prokrastinaatio, viivyttely, jossa työhommat (etenkin korkean prioriteetin asiat) jätetään joksikin aikaa tekemättä ja keskitytään sen sijaan muuhun ajanvietteeseen. Tämä yleensä liittyy perfektionismin tuottamaan krooniseen ahdistukseen, joka voi olla jopa tiedostamatonta. Itse olen joskus nähnyt itsessäni näitä oireita, mutta olen töissä melko tunnollinen enkä koskaan jätä korkean prioriteetin töitä tekemättä.
Prokastinaation lievempi muoto on yksinkertaisesti se että on tottunut facebookkailija, mesettäjä, irkkaaja, surffaaja, viihdepitoisuuden hakija, ja näin ollen jatkuvasti kesken työnteon ”joutuu” Facebookin, Youtuben ym. netin ihanuuksien houkuttelemaksi. Itse myönnän että minulla on tunnetusti huono itsekontrolli, joskin tietenkin töissä keskityn ensisijaisesti töihin. Tottuneella nettinörtillä Internet-työskentelyn kuitenkin ehkä huonoin puoli on se että vapaa-aikaa ja työntekoa on vaikeaa erotella toisistaan kun sekä kotona että töissä istutaan koneella.
Aiemmissa työpaikoissani tai freelancerina olen selittänyt asiaa sillä kun muiden työkavereiden puolisot pystyvät soittamaan suoraan puhelimeen. Minun vaimoni on kuuro, joten melkeinpä ainoin tapoina on tekstiviestin näpyttely, videopuhelu, tai IRC-verkosto. Reaaliaikaisin ja vaivattomin tapa kommunikoida on tietenkin IRC, joten IRC-ikkunaa on välillä pidetty töissäkin auki jotta tietää mitä kotiin kuuluu. Silloin kuitenkin kotia ja työpaikkaa on vaikea pitää erillä toisistaan ja raja ”hyväksyttyyn” kommunikointiin puolison kanssa on häilyvää. Eikä tähän olla totuttu samalla tavalla kuin simppeliin puhelinsoittoon.
Pari kuukautta sitten kerroin SelfControl-nimisestä ohjelmasta, joka estää haluttujen palvelimien ja verkkosivujen käytön halutuksi ajaksi siten että edes tietokoneen uudelleenkäynnistäminen ei pura estoa vaan aika on odotettava loppuun asti. Valitettavasti ohjelma on saatavilla vain Mac-koneille.
Kuva: ZeRo`SKiLL
Monessa yrityksessä mottona onkin että sillä ei ole merkitystä missä töitä tekee, miten töitä tekee, vaan sillä että työt tulee tehtyä ajallaan. Ja se on myös minun periaatteeni. Meidänkin firmassa töitä voi tehdä vaikka kotoa käsin, jos siihen on mahdollisuus. Itse haluan kuitenkin erotella työajan, -paikan, ja -identiteetin vapaa-ajan vastineista, enkä pystyisi enää muutenkaan kuvitella tekeväni töitä kotona pienen hulivilin taaperon juoksennellessa ja huutaessa ympäriinsä…
Hyväksi kokemiani oljenkorsia, joilla työaika tulee tehokkaasti käytettyä:
- Jos olet asiakaspalvelussa, käytä sähköpostiohjelmaa (ellei firmassasi jo ole) jotta saat heti ilmoituksen uusista sähköposteista ja pääset heti vastailemaan asiakkaiden kysymyksiin ja muihin meileihin.
- Tee muisti- tai tehtävälista (ToDo) (paperille tai koneelle), johon listaat tehtävätavoitteet jokaiselle päivälle, priorisoiden tärkeimmät ylimmäksi. Koeta määrätä myös arvio työn vaatimasta ajasta jokaiselle tehtävälle erikseen. Vedä yli tehtävät jotka olet tehnyt ja siirrä jäljellä olevat tehtävät seuraavalle päivälle.
- Tee isoimmat koodaushommat, kirjoittamishommat, ja ajattelua vaativat hommat päivän alussa jolloin aivosi ovat todennäköisesti vilkkaimmillaan. Jos ei näin, juo pari kuppia kahvia ja yritä uudestaan.
- Jos sinun on aivan pakko selata Facebookia tai muita sosiaalisia verkostoja, tilapäivityksiä, kavereiden kuvia, twiittauksia, tee ne tauolla, lounasajalla tai illalla kun tulet kotiin. Tai yöllä. Sama pätee pikaviesteihin ym. ”kivaan”.
- Hanki älypuhelin (mielellään QWERTY-näppäimistöllä), jolloin voit käyttää bussiin tai junan odotteluun ja muuhun venailuun menevän ajan bloggaamiseen tai SoMettamiseen.
Itselläni on kaikki tavat käytössä. Symbian s60v3:lla varustettu puhelimeni sovellukset alkavat tosin pikku hiljaa kuolla pois tuen puutteen vuoksi (Facebook lopetti ja monet muut sovellukset ovat pudottamassa tukeaan pois), joten olen hankkimassa uutta. Ja toisaalta pikaviesteilyltä on mahdoton välttyä töissäkään, kun työkeskustelutkin (ne mitä ei käydä sähköpostitse) hoituu sitä kautta.
Kuva: Alexander Smolianitski
Joskus tavallaan kuitenkin harmittaa kun kotona ei enää sitten ehdi eikä osaa asennoitua vapaa-ajalle, ja pää on tyhjä kun se vielä töissä oli täynnä ideoita, ajatuksia ja uudistuksia. Mutta ehkä minä vielä totun rytmiin. Tämä on sitä täyttä elämää.
Loppupeleissä itsekontrolli lähtee kuitenkin aina itsestä. Palvelimien estävien ohjelmien käyttö ei välttämättä ole edes opettavaa, vaan purkkaratkaisu asioille. Muutos lähtee itsestä ja jos itse tai työnantaja huomaa tottumuksissa tai tavoissa ongelman silloin on opeteltava tottumaan asioihin eri tavalla.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
