Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Kantani puhelinmyyjistä on tullut varmasti selväksi artikkelissani ”Missä ovat rehelliset ja asialliset puhelinmyyjät?”.
Ihailemani Keski-Suomalaisen elokuvakriitikko Marko Ahonen kirjoitti tänään samasta aiheesta. Satun nimittäin olemaan samaa mieltä.
Ihminen voi olla huora tai jopa töissä mainostoimistossa tai pikavippifirmassa, kunhan ei ole puhelinmyyjä. Itse en osaa olla näin ankara. Puhelinmyyjäkin on ihminen.
Suhtaudun puhelinmyyjiin kuin Päivä Räsänen homoihin: ongelma ei ole ihminen itse, vaan se mitä hän tekee. […]
Lähes aina myyjä tajuaa nopeasti, että kauppoja ei synny. Jotkut jatkavat ulkoa opittua myyntipuhetta kuin hypnoosissa, mikä on ärsyttävää. Se että vastapuolelle ei anneta puheenvuoroa ei taatusti edistä myyntityötä. En kehtaa lyödä puhelinta kenenkään korvaan, joten sanon ”ein” sitten, kun siihen tulee tilaisuus. Lopuksi toivotan hyvää päivänjatkoa, ihan vilpittömästi. Juuri tuossa työssä ”hyvää” varmasti tarvitaan, sillä pahaa joutuu kuuntelemaan taatusti tarpeeksi. […]
Toinen ja vähintään yhtä ärsyttävä tapa on myös selkeää valehtelua. Tekin olette tämän varmasti kuulleet: ”Ei maksa mitään, eikä vaadi mitään.” He vain lähettävät minulle jotakin, vaikkapa alushousut, ja sillä hyvä. Eikä maksa ja vaadi mitään.
Ensinnäkin, kuka tollo ostaa alushousuja puhelinmyyjältä? Toiseksi, aivan varmasti se maksaa ja vaatii lopulta jotain.[…]
Ai että miksi en ole pistänyt numeroani markkinointikieltolistalle? Samasta syystä kuin muutkin: en ole viitsinyt niin toistaiseksi tehdä. Olen kuullut, että ainakin yksi puhelinmyyntifirma myy puhelimitse puhelinmarkkinointikieltoa.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
