Nettijulkisuuden hyötyjä ja haittoja

Rollemaan kävijävirrat ovat aina olleet jotakuinkin tasaisia ja tiedän mistä se johtuu. En kovin usein kirjoita mistään maailmaa mullistavasta aiheesta tai mitenkään provosoivasti. Saatan kirjoittaa hyvin, ainakin niin minulle on sanottu, mutta se ei hirveästi nosta kävijämäärää.

Luin taannoin Bloggaajat.comin artikkelin aiheesta ”5 menestyvän blogin perusedellytystä “ löytyvätkö nämä blogistasi?”.

1. Todella useita menestyneitä blogeja ja nettisaitteja yhdistää se, että niissä on melko laaja, mutta silti tiivis ja aktiivinen yhteisö.

Tavallaan Rollemaassa on yhteisö ja suurin osa Rollemaan kävijöistä keskustelee irc-kanavallani Pulinalla. Rollemaa löytyy myös todella monesta sosiaalisen median palveluista (logot sivuston ylälaidassa). Vuosia sitten Rollemaassa (silloinen rolleweb) oli jopa suurta suosiota saanut keskustelufoorumi, mutta rollewebin myötä sekin tyrehtyi. En ole koskaan ollut mikään suuri foorumien ystävä, mutta oma foorumi on asia erikseen. Enää irkin lisäksi muunlaista keskustelua ei tule Rollemaassa varmaankaan olemaan.

2. Muista luottamus ja uskottavuus. Jo blogin aiheen valinnassa kannattaa ottaa huomioon omat taidot, jotta ei tule valinneeksi sellaista aihetta, johon uskottavuus ja osaaminen ei millään riitä.

Omasta mielestäni tämä ei ole blogissa niin tärkeää. Blogitekstit kun erottuvat esimerkiksi lehtikirjoituksista melkoisesti. Laatu vaihtelee kirjoittajan mukaan, eikä uskottavuutta tai luottamusta voida vaatia. Blogissa parasta ja ehkä myös huonointa on juuri se että kirjoittaja saa kirjoittaa mistä haluaa, miten haluaa, tiesi aiheesta tai ei. Yleensä järkyttävät provosoinnit tai yleistykset tuovat eniten niitä kävijöitä.

3. Tärkeää on että kirjoituksesi ovat hyödyllisiä lukijoillesi. Blogin, kuten minkä tahansa hyvän tekstin, tulisi aina joko jakaa tietoa, viihdyttää, tai inspiroida.

Tässä olen mielestäni onnistunut hyvin.

4. Luo trendejä

En osaa sanoa onko Rollemaa luonut trendejä. Ainakin Rollemaan kautta on syntynyt elämäntapakeskustelu ”puliseminen”, joka on jo tavallaan trendi. Pulinalla keskustelee päivittäin yli 100 kävijää ja sata ihmistä on paljon samassa keskusteluhuoneessa.

5. Ole oma itsesi. Kuten niin moneen muuhunkin asiaan elämässä, myös bloggaamiseen pätee se tosiasia, että ainoastaan olemalla oma itsesi ja tuomalla persoonallisuutesi esiin, voit erottua joukosta ja saada ihmiset todella pitämään itsestäsi.

Tähän pyrin itsekin. Persoonallisuudella voi saada enemmän hyvää aikaan.

Eräs vuosien takainen töppäykseni pääsi Blogilistan ykköseksi ja oli varmasti Suomen luetuimpia blogeja sen hetken ajan. Koko homma meni täysin överiksi. Kyseessä oli kauhujen vuoteni ja halusin jonkun paskalaatikon jonne purkaa kaikki karmeimmat ja syvimmät ajatukseni joita minulla siihen aikaan oli. En paljon rupea erittelemään aiheita joista kirjoitin, jos joku vaikka muistaisi lukeneensa ja muistaisi minut niistä kirjoituksista. En halua vieläkään että minut liitetään siihen blogiin, enkä ole tähän päivään asti myöntänyt sen olemassaoloa. Enkä tavallaan myönnä vieläkään.

Kirjoitin blogiin lähinnä humalassa tai muuten henkisesti täysin sekaisin, enkä varsinkaan enää muista teksteistä mitään. Se oli sellainen paskakippo, jonne purin kaikki pahat asiat. Ja sellainen näköjään kiinnosti suomalaisia, vähän liikaakin. Ja eihän siitä mitään hyvää seurannut. Kun huomasin blogin saaneen suosion, poistin sen välittömästi. Kyseisen blogin perustaminen on elämäni suurimpia asioita joita kadun…

En pidä julkisuudesta, sillä se menee hyvin herkästi negatiiviseksi julkisuudeksi. Minulla ei psyyke eikä sietokyky riitä, ei sitten millään. Käsitettä ’positiivinen tai myönteinen julkisuus’ ei mielestäni ole. Kaikki julkkikset saavat silloin tällöin paskaa niskaansa. Se kuuluu asiaan. Itse en siedä ylimääräistä kuraa missään muodossa. Jos asia ahdistaa minua, karsin sen pois elämästäni. Se on välttämätöntä kansantaudista parantumista ajatellen.

Blogini siis saa menestyä, kunhan se ei mene yli. Taannoin jouduin blogini hetkeksi sulkemaankin jo loukkauksiksi laskettavien kommenttien takia.

Mieltäisin itseni melko kokeneeksi bloggaajaksi. Olenhan nettikirjoitellut ja pitänyt omia kotisivuja vuodesta 1999, jolloin olin vasta 9-10-vuotias. Olen oppinut virheistäni ja kehityn jatkuvasti kirjoittajana. Kirjoittamista aion jatkaa varmasti lopun elämääni.

Mitä mieltä sinä olet? Onko kaikki julkisuus hyvästä? Onko kaikenlainen kirjoittaminen hyvä juttu? Olisitko tyytyväinen Tukiaisen kaltaisena lööppijulkkiksena? Kommentoi ja ota kantaa!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää