Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 15 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.
Rollemaa on elänyt viikon verran hiljaisuudessa. Olen ollut väsynyt, ei ole ollut aikaa, olen ollut töissä, en ole jaksanut mitään. Siinä muutamia syitä, jotka vastaavat kysymykseen ”Miksi?”. Jälleen on maanantai ja maanantaisin vituttaa. Ketutukseen ei ole varsinaista syytä, mutta syyksi riittää usein että on maanantai. Ei vain jaksaisi nousta ylös sängystä. Aamun ensimmäiset ajatukset ovat luokkaa kunpa olisi taas perjantai.
Ei siinä mitään, töissä on ihan kivaa. Pääsee taas aloittamaan arkirutiinin. Toisaalta, omalla tavallaan pääsee irti arjesta, ainakin siitä arjesta mitä työttömänä tuli koettua hieman liikaakin. Nyt putosin itsekin kärryiltä. Arkena irti arjesta, tä?
Viime viikolla laitoin työhakemuksen. Uskon mahdollisuuksiini, vaikkakaan en niiden suuruuteen. Myymäläpäällikön pesti olisi tarjolla, kun nykyisemme vaihtaa firmaa. Juttelin taannoin puljun entisen myymäläpäällikön kanssa palkasta. Minulle jo 1000 euroa kuukaudessa olisi iso apu ja näin ollen hyvä palkka. Hänelle se ei riittäisi millään. No, arvomaailmat ovat meillä erilaiset, sillä en ole vielä päivääkään päässyt maistamaan oikeaa palkkatyötä. Kunpa olisinkin. Tahtoisin jo saada ihan oikeaakin rahaa. Olenko vielä liian epäpätevä, vai kokematon? Ehkä molempia, tai sitten vain riittää se että minulla ei ole koulutusta.
Onhan tässä vielä aikaa. Olenhan vielä nuori sälli. Joka tapauksessa, nautin työnteosta siihen asti kun sitä riittää täällä nykyisessä paikassani. Vaikka kyseessä on harjoittelu, pidän tätä silti oikeana työnä. Pääsenhän tekemään käytännössä samoja asioita kuin vakkaritkin. Toisaalta autoa en voi ajaa, mutta ei minulla ole korttiakaan.
Yritän parantaa tapani ja kirjoittaa hieman blogianikin, ettei tämä ole täällä vain muodon vuoksi. Leffoja olen katsonut entiseen tapaan ja pika-arvostelujani saakin käydä lukemassa osoitteessa rollemaa.fi/leffat. Myös serverini kehittyy, käykääpä katsastamassa. Seuraavaa hiha-ässää odotellessa, adiós!
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
tms_
”Arkena irti arjesta, tä?”
Mulla on ihan samat fiilikset ollut nyt tänä syksynä, kun alkusyksystä en saanut valittua oikein mitään kursseja koulussa (opintosuunnitelmaani kuuluvia kursseja/tenttejä oli tosi huonosti tarjolla ekassa periodissa, kiitos taas opintojen suunnittelijat…). Nyt on kursseja ja hommaa ollut vaikka kuinka paljon, mutta silti on tosi mukavat fiilikset, kun on taas vähän ”arjen makua”. :)