Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Olen viime aikoina miettinyt paljon omaa ja perheeni tulevaisuutta, ahdistumatta. Olen aina elänyt enemmän tai vähemmän tässä hetkessä ja tulevaisuuden suunnitelmien miettiminen on ollut haastavaa. Työttömän arki ei ole aina helppoa taloudellisesti, mutta kun Jyväskylästä ei tunnu niitä töitä löytyvän. Saati opiskelupaikkaa. Keväästä 2008 olen hakenut eri paikkoihin, mutta luulen että olen asettanut riman turhan korkealle.
Minua kiinnostaa monikin asia. Tietokonepuolella olisi mahdollisuuksia vaikka kuinka. Lisäksi minua kiinnostaa auttamistyöt, asiakaspalveluhommat ja viittomakieli.
Rupesin miettimään mikä minua pitää täällä Jyväskylässä… loppupeleissä ei mikään. Olen syntyntyt ja asunut täällä 22 vuotta. Tämä on kaupunki, jota rakastan ja jonka tunnen kuin omat taskuni. Minulla ei tavallaan ole syytä muuttaa, mutta ei syytä jäädäkään.
Olen jumahtanut paikalleni. Se on tässä suurin ”ongelma”. Kauahta en pysty kitkuttamaan työttömänä vaimoni ollessa työkyvytön. Pitäähän minun jollain tavalla perheeni elättää. Enkä jaksa loputtomiin suomalaisen ympäristön tuomia paineita. Töihin on mentävä, muuten ei ole oikeutta elää.
Kuva: gagilas
Mitä jos kerrankin kokeilisin jotain uutta ja hakisin keväällä opiskelemaan toiseen kaupunkiin, ehkä kauaksikin, nimenomaan sellaiseen paikkaan josta tykkään ja joka kiinnostaa. Paikan saatuani muutaisin perheeni kanssa, asuisimme toisessa kaupungissa muutaman vuoden ja tutkinnon saatuani muuttaisimme takaisin Jyväskylään. Tai jäisimme, jos tykästyisimmekin kaupunkiin…
Ammattikorkeakoulun Viittomakielentulkki (kyllä, se kirjoitetaan näköjään yhteen) on tutkinto, joka on kiinnostanut minua pitkään. Tutkinnon pystyy suorittamaan Helsingissä, Turussa, tai Kuopiossa. Helsingistä ja Turusta en kauheasti tykkää, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi Kuopio.
Minulla on alalle jo hyvä pohja, sillä osaan viittoa keskustelutaitoisesti kuuron kanssa. Sitä paitsi olen monesti ollut todistamassa huonojakin tulkkeja ja joskus on jopa joutunut itse korjailemaan ja paikkailemaan. Toinen huomion arvoinen juttu on se että viittomakielentulkeille on jatkuvasti töitä. Varsinkin miespuolisille tulkeille, joista on todellakin pulaa. Viittomakielisiä miestulkkeja on Suomessa erittäin vähän. Samalla voisin hankkia kirjoitustulkin tutkinnon, kun sitäkin on minulle suositeltu… ja niistäkin tuntuu olevan pulaa.
Joka tapauksessa olen kevään hakuihin asti työtön, ellei löydy töitä sitä ennen. Kunhan suunnittelen. Sen näkee sitten.
Voit laittaa minulle työpaikkavinkkejä halutessasi. Julkinen ansioluetteloni löytyy osoitteesta roni.laukkarinen.info. Sähköpostia minulle voi laittaa osoitteeseen roni at laukkarinen.info.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
