Alkusyksyn kuulumisia

Asiatekstit ovat vallanneet Rollemaan ja ”turhat” kuulumiset ovat jääneet tauolle. Tänään eräs ystäväni mainitsi että eräässä asiakirjoituksessani on todella vähän asiaa. Heitin takaisin että 90% kirjoituksistani on varmasti samanlaista asiatonta tuubaa. Kirjoitan lähinnä puhtaasta kirjoittamisen ilosta. Kävijät ja lukijat ovat vain plussaa. Siinä on olemassa tietynlainen ristiriita, kun kirjoitan yleisölle mutta samaan aikaan en halua blogistani Suomen suosituinta. Mutta voi olla että ehkä ääni muuttuu kellossa jossakin vaiheessa. Onhan kyseessä elämäntapa ja harrastus johon käytän ehkä eniten aikaa.

Toisaalta on jännä että nimenomaan kuulumiset ja klassiset päiväkirjamerkinnät tuntuvat kiinnostavan joitakin lukijoita paljon enemmän kuin kannanotot maailman menosta. Oli miten oli, päätin taas päivittää tilanteen ja kertoa hieman omia turhia kuulumisiani. Mieltäisin Rollemaan yhä kuitenkin enemmän verkkopäiväkirjaksi kuin yleisönosasto-palstaksi…

photo credit: jpmatth

Seuraamieni blogien joukko on kirjava. Google Readerissani on yli sata tilattua syötettä. On kummallista että minua tuppaa kiinnostamaan www-kehitys- ja teknologiablogit, black metal-musiikkiblogien ja teinityttöjen verkkopäiväkirjojen rinnalla. Joukko on kirjava, mutta pidän monipuolisuudesta. Välillä kyllä läpsin itseäni mielessäni kasvoille, että mitä ihmettä yritän saavuttaa lukemalla jonkun koulua käyvän teinin kuulumisia. Mutta kun tiedän että kirjoitin itse ihan samalla tavalla vuosia sitten – lue vaikka vuoden 2005 tai 2006 arkistoja. Toisaalta tekstini on aina ollut jollain tasolla enemmän tai vähemmän ”kypsää”, koska olen kirjoittanut aktiivisesti siitä lähtien kuin opin kirjoittamaan.

Heidistä tuntui että kaikkia muita kyrpii tämä maanantai paitsi häntä. No, minuakin hieman ahdisti herätä vähiltä yöunilta. Herättyäni keräsin itseni ja laitoin ikkunan raolleen joka oli yöllä lennähtänyt selälleen. Ulkona satoi melko rankasti, mutta onneksi laitteeni eivät kastuneet. Ikkuna on lykätty juuri siihen missä tietokonepöytäni on, tai no niin no, tietokonepöytäni taitaa olla lykätty siihen missä ikkunani on… eipähän tuolle kyllä ollut muuttaessa parempaakaan paikkaa.

Lotta heräsi kanssani samaan aikaan. Pyjamat arkitamineisiin, aamupalalle ja menoksi. Äiti tuli Jyväskylään ja kävimme Jyväskylän parhaassa pikaruokapaikassa eli Monoserassa syömässä heti aamusta. Oli mukava jutella äidin kanssa pitkästä aikaa. Tuli uusittua myös vihdoinkin vuokrasopimus viemällä jatkohakemus suoraan JVA:lle. Pahimmillaan ilman sosiaalitoimen avustusta oltaisiin päädytty kodittomiksi. Vein myös viimeisimmän tukipäätöksen, koska siinä oli aika hyvin selitetty taloudellinen tilanteemme. Toisaalta JVA:lla taitaa olla joku systeemi vähävaraisia ja luottohäiriöisiä kohtaan, koska emme varmaan muuten olisi saaneet asuntoa alunperinkään. Kyllä se jatkosopimus sieltä varmasti tulee.

Ulkona on ollut koko päivän harmaata ja sateista, mutta siinä on sää josta tykkään. Vielä ei ole liian kylmä, joten sää on täydellinen. Kotona on ollut kiva olla loppupäivän, vaikka siihen ei ole paljon sisältöä mahtunutkaan. Tämä viikko olisi sitten täynnä asioita ja menoja ja hieman alkaa taas sosiaalisten tilanteiden pelot ja ahdistukset puskea pintaan, mutta yritän työntää ne takaisin pinnan alle.

Olen hakemassa (jälleen) töitä, tällä kertaa henkilökohtaiseksi avustajaksi kuulovammaiselle (kiitos vinkistä Kottis!). Selostuksessa ei ollut muuta kuin ”haetaan viittomakielen taitoista henkilökohtaista avustajaa kuulovammaiselle”, joten aion soittaa pian ja kysyä lisää. Gigantin paikasta ei ole kuulunut mitään, mutta huomasin tänään että viimeinen hakupäivä olikin vasta viime perjantaina, eikä jo syyskuun alussa kuten alunperin luulin. Hakemuksen laitoin hyvissä ajoin jo elokuussa, toivottavasti se meni perille.

Tyttäreni Lotta kaunistuu päivä päivältä. Perhe-elämä on kivaa. Huomenna onkin vuorossa syksyn ensimmäinen perhekerho Mansikkapuistossa. Siellä on kuulemma nukke-esitys kymmeneltä. Minun piti jo aiemmin ”muotiblogata” Lotan uusista vaatteista, mutta ei tullut koskaan aikaiseksi. Syksy on lähtenyt kaikin puolin kivasti käyntiin. Toivottavasti myös sinulla.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää