Älä luota mediaan – ajattele omilla aivoillasi

Mediakriittisenä persoonana olen hämmästellyt uutisotsikoita, uutiskynnystä ja median asemaa ylipäätään jo pitkään, mutta etenkin viime aikoina. Suomessa media tuntuu vääristelevän asioita, sanelevan mikä on sallittua ja suvaittavaa – ja kansa seuraa sopuleina perässä. Otsikoihin valitaan syntipukkeja ja kuvavalinnatkin ovat mahdollisimman luotaantyöntäviä. Enää ei tunnuta ymmärtävän missä raja menee. Johanna Tukiainen, Matti Nykänen, Vesa Keskinen, Päivi Räsänen, Susan Kuronen/Ruusunen, Matti Vanhanen, Henna Kalinainen ja muut median uhrit ovat myös ihmisiä, vaikka ovat ehkä urillaan hieman vääriä valintoja tehneetkin.

Nyt sitten tämä Älä alistu! -kampanjan ”Anni”, jonka voisin myös sanoa lähteneen mediamyllytyksestä liikkeelle. Vaikka otankin asioihin tiettyä etäisyyttä, itse olen enemmän tämän Annin puolella, kuin muidenkin valtakunnan naulapäiksi leimattujen puolella, kuten esimerkiksi Räsäsen ja Tuksun. Minusta on viihdyttävää ja kiinnostavaa tavallaan kuitenkin seurata sivusta, vaikka usein naurankin partaani. Kummankin osapuolen reaktiot ja kommentit ovat vain toisinaan niin hupaisaa tavaraa. Sitä en vain voi ymmärtää miksi erilainen mielipide tai elämäntapa on yht’äkkiä niin iso juttu? En pidä homovastaisuutta syrjivänä, ellei se ole oikeasti näkyvää. Mielestäni on paljon enemmän syrjivää olla kunnioittamatta ihmisten mielipiteitä. C’mon, ei kukaan lähde homoja lahtaamaan tai oikeasti syrji homoja?

Kuva: Kicki

Vaikka tämä artikkeli käsittelikin alunperin mediaa, ei vallitsevaa homodebaattia, minun on silti vielä avattava sanainen arkkuni. Ja onhan kuitenkin niin, että nämä aiheet ovat viime aikoina hyvin nivoutuneet toisiinsa. Pysyn edelleen samalla kannalla. Hämmästyttää vain miten kaikki vähänkään vastakkaista mielipidettä edustavat leimataan homofoobikoksi. Vähän sama asia kuin lapsista tykkäävän leimaisi pedofiiliksi tai romaneista vähän välittävän rasistiksi, ja niin edelleen.

On hauskaa miten valtavirta ja media päättää mikä on sallittua tai suvaitsevaista. Toisinajattelijat ja erilaiset joutuvat henkisesti lynkatuksi ja ovat välittömästi niitä suvaitsemattomia ja tekopyhiä. Suomessa vallitsee selkeästi valikoiva suvaitsevaisuus ja sananvapaus. Homman pitäisi toimia molempaan suuntaan.

Katsoin hiljattain pari hevidokumenttia, Satan Rides the Media (1998) ja Promised Land of Heavy Metal (2008). Ensin mainitussa dokkarissa käsiteltiin Norjan 90-luvun kirkonpolttoja ja murhia, jotka media leimasi saatanallisiksi uhriteoiksi ja -riiteiksi ilman minkäänlaisia todisteita. Jälkimmäisessä dokumentissa sivuttiin hieman myös Hyvinkään paloittelusurmaa, joka myös leimattiin median ja valtavirran toimesta saatananpalvonnalliseksi teoksi, mikä oli ainoastaan median kikka saada tapaukselle lisähuomiota. Tässäkään tapauksessa todisteita saatanpalvontamenoista ei ollut, mutta silti hommaa pidetään silkkana totuutena. Itse olen molemmista tapauksista sitä mieltä, että tekijät ovat fucked up, sillä sipuli. Se ei muuta vaadi. Brutaali murha tai kirkonpoltto yhdistettynä pitkätukkaiseen hevimieheen joka kuuntelee black metallia, siitä on median helppo ynnätä 1+1 ja laittaa ajatusleikkipaperille otsikolla ”Saatananpalvoja murhasi”.

Pointtini on että ihmiset uskovat liian herkästi valtavirtamediaa nykyään, vaikka esimerkiksi Iltalehdessä on ihan suoria valheita tai vääristelyjä. Olen vuosien saatossa alkanut vihaamaan populaarikulttuuria, mainstreamia, mediaa juuri kaiken sen kaksinaamaisuuden ja leimaamisen takia. Omaa ääntä ei saa enää kuuluviin jos valtakunta ympärillä on päättänyt tehdä sinusta vihatun. On ihan fiksua, että kampanjan järjestäjien puolelta on asiasta oltu jotakuinkin hiljaa, sillä se lisäisi vain vettä myllyyn. Niin minäkin tekisin.

Kuten jo sanoin, täytyy silti myöntää että kaikki tällainen viihdyttävää sosiaalipornoa ja sitähän media itse asiassa hakee. On kuitenkin eri asia uskoa mediaan ja vieläpä provosoitua. Silti täytyy myöntää että hieman harmitti kun Nuotan päätoimittaja Mika Falk perui saapumisensa Maria Veitolan luotsaaman Maria-tv-sarjan viime keskiviikon jaksoon.

Mehukkaita juttuja vielä tähän homoaiheeseen liittyen:

• Ranneliike.net: Älä alistu! -kampanja päättyy etuajassa
• Radikaali.net: Innovointi – homoseksuaalien oma kokemus
• Sirpaleita: Heterofobialle ei saa alistua!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää