Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Tänä aamuna kirjoitan ajattelemisesta, jotta jaksaisin pysyä hereillä. Sanotaanhan että ajatukset pitävät mielen virkeänä. Valitettavasti en ole nyt kovinkaan virkeä, vaikka ajattelenkin erilaisia asioita. Tänä aamuna herätessäni, ajattelin ensimmäisenä nukkumista. Olin niin väsynyt, että halusin nukkua vielä kymmenen minuuttia. Näin unia, mutta en muistamisen arvoisia. Ajatteleminen on yhtälailla taito, kuin jalkapallon pelaaminenkin. Tässä cappucinoa juodessani ajatten minkälainen tästä opiskelupäivästä tulee, miten ruotsin sanakoe menee (todennäköisesti huonosti) ja ehdinkö pelata Ultima Onlinea tämän kirjoituksen jälkeen.
En tiedä onko hyvää tai huonoa ajattelua, koska en osaa lukea muiden ajatuksia. Osaisinkin. Itse ajattelen liikaa. En mahda sille mitään. Luonteeni on tällainen. Ajattelen, jos kukaan ei puhu minulle, tai en tee mitään. Vaivun vain ajatuksiin. Ajattelen kaiken maailman asioita. Kannattaa ajatella. Mutta ei liikaa. Ilman ajattelukykyä on asiat huonosti. Isäni on yksi suurista ajattelijoista. Olen perinyt ajattelukykyni häneltä. En silti kerro ajatuksistani niin paljon kirjallisessa muodossa, kuin hän. Joskus saatan kirjoittaa mietteitäni ylös, mutta se on harvinaista. Nyt alkaa taas elämä. Muistakaa ajatella.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
