Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 13 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 23-vuotias.
Tuntuu kummalliselta olla tilassa, jolloin ei yksinkertaisesti voi, eikä jaksa käyttää tietokonetta, tai tehdä mitään muutakaan. Asiallisempiakin kirjoituksia olisi kymmenkunta luonnoksissa odottelemassa, mutta kun ei polje niin ei polje. Ajatus kyllä kulkee, mutta aivosolut eivät kykene mihinkään tähdellisempään.
Siispä on kirjoitettava taas uskomatonta tuubaa ihan oman itseni iloksi, terapiamielessä. Jospa tämä edes vähän tervehdyttäisi minua johonkin suuntaan.
Olen kamalan huono sairastelemaan. En osaa olla aloillani ja levätä silloin kuin pitäisi. Ja nyt pitäisi. Viikko oltu enemmän tai vähemmän kipeänä. Jotenkin kuvittelin heti, että viime viikon vatsaflunssakin menisi parissa päivässä ohi. Tavallaan se menikin, mutta olisi pitänyt levätä itsekin ne päivät, jotka tein töitä kotoa samalla kun vaimoni oli kuumeessa. Kun hän parantui sunnuntaiksi, minä sairastuin ”uudelleen”. Tai niin ajattelin, vaikka olin koko ajan ollut enemmän tai vähemmän kipeä. Jotenkin vain päätin, että ”nyt olen terve”. Pim! Olet terve!
Maanantain ja tiistain olin saikulla. Keskiviikkoaamuna oli hyvä fiilis ja lähdin toimistolle normaalisti kahdeksan jälkeen. Ajattelin, että tukkoinen nenä ja ärsytysyskä ei voi haitata työntekoa. Eikä haitannutkaan, kunnes puolen päivän jälkeen tuli yllättäen huono olo. Kello yhden palaveri meni silti hyvin. Sinnittelin palaverin ajan niin että yritin olla yskimättä. Palaverin päätyttyä yskin keuhkoni kaksinkerroin. Korvissa, onteloissa ja päässä tuntui painetta, hikoilutti. Pää tuntui painavan tonnin, mutta silti päätin vain paiskia niitä töitä. Puoli neljän maissa en jaksanut enää. Kerroin olosta työkaverille, joka tuntui ihmettelevän mitä teen vielä toimistolla…
Saikkua paukautin sitten loppuviikoksi. Eipä tässä muu auta. Samaa flunssaa/influenssaa on liikkeellä muuallakin. Veeralla oli enemmän influenssatyyppistä, kun kuume tuntui pysyvän 39 asteen puolella monta päivää. Neljä tai viisi päivää sitä rääkkiä hänellä kesti. Minulla kuume on onneksi ollut vain max 38 astetta kolmena päivänä. Kylmää hikeä pukkaa lähes joka yö. Toivon, että sunnuntaihin mennessä olen terve.
Olen tyhmä ja tunnollinen. Jotenkin tuntuu, että työt eivät voi odottaa, oli sitten pää kainalossa tai ei.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
