Sadepisaran muodossa

Ulkona sataa vettä, mutta minua se ei pahemmin haittaa. Pidän vesisateesta, sillä ei ole liian kuuma ja on kivempi olla sisällä. Mutta en kyllä toivo sadekesää.

Yli viikko on kulunut viime bloggauksestani. En ole oikein jaksanut, eikä ole kai enää tänne kirjoitettavaa. Kun kerran lopetin niin tuntuu tyhmältä enää kirjoittaa julkisesti. Sitä paitsi monet edelleen toivovat että lopettaisin. Ehkä se on sitten parempi niin. Kirjoittamisharrastukseni on muutenkin jo tiensä päässä. Uusi alku oli todennäköisesti vain humalaisen mielen toivekas hourailu.

Käytän nykyään openSUSE 11.0:n vakaata versiota, joka julkaistiin viime torstaina.

Mutta jos nyt kertoisin kuitenkin mitä minulle kuuluu. Olen ollut kotona ja elänyt omaa pientä elämääni. Olen toivottavasti paranemassa masennuksesta. Lopetin alkoholin käytön kaatamalla kaikki viemäristä alas. Tein sopimuksen, jonka aion pitää. Olen myös saanut mietintäaikaa itselleni ja olen nyt valmis pariin isoon päätökseen. Toinen niistä on naimisiinmeno. Olen olut erittäin iloisella ja varmalla tuulella.

Sossuun on toimitettu laput ja ilmoittaudun työnhakijaksi. Toivon mukaan rupeaa rahaa tippumaan.

Nyt katkesi ajatus ihan täysin. Tässä ei ollut kaikki asiat, mutta ainakin osa tärkeimmistä. Olen kirjoittanut jopa enemmän omaan kirjaani mustekynällä tämän viikon aikana. Tosin osa on vuodatusta, mutta se helpottaa. Rankimmat ajat ovat ohitse. Yritän pärjätä.

En välttämättä kirjoita enää – ainakaan niin usein. Pili pili pom.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää