Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 16 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 20-vuotias.
Dark Tranquillity – yksi ruotsalaisen melodisen death metallin kuninkaista – saapui tiistaina 22. huhtikuuta 2008 Jyväskylän Lutakon areenalle. Lämppäreitä ei ollut – hyvä niin. Pojat aloittelivat vähän puoli kymmenen jälkeen illalla kappaleella nimeltä Terminus (Where Death Is Most Alive). Ja sehän rokkasi!
Keikalla olo oli kuin olisi kuunnellut albumia, soittivat niin täydellisesti joka ikisen biisin. Vanhakin tavara kuulosti munakkaalta. Olin yllättynyt Mikael Stannen esiintymisestä. Stanne otti yleisön haltuunsa ja oli todella ystävällinen faneja kohtaan. Ihmettelen vieläkin miten Stanne osasi koko ajan näyttää niin hymyileväiseltä ja ystävälliseltä, vaikka kyseessä on edistynyt raskaan ja synkän mutta melodisen metallin eliittimies varsinkin karjunta-/örinätekniikan osalta.
Vaikka monet sanovat että Dark Tranquillitya ei saa lyhentää dt:ksi Dream Theaterin vuoksi kunnian ja vuosilukujen takia, niin minusta dt on sen ansainnut. Ja onhan Dark Tranquillitykin ollut 90-luvun alusta asti liikkeellä.
Konsertti oli siis joka euron arvoinen. Suolaiset 15 euroa muuttuivat illan mittaan hyvinkin sokeriseksi. Biisivalinnat olivat hyviä, joskin (minun tuurilla) ne parhaimmat ja ihanimmat lempibiisini jäivät soittamatta. Olisin halunnut vielä kuulla ainakin Am I 1?, Format C for Cortex, The Poison Well, Dry Run (parhausjärjestyksessä). Toisaalta pidän joka ikisestä biisistä Damage Done ja Character -levyiltä. Mutta joo, ei saa olla liian vaativa. Ehkä ensi kerralla sitten. Dark Tranquillity soitti kokonaisuudessaan ainakin seuraavat biisit (järjestystä en millään muista täysin, joten annan biisien olla sekalaisessa järjestyksessä):
- Terminus (Where Death Is Most Alive)
- The Wonders At Your Feet
- The Lesser Faith
- Blind At Heart
- Inside The Particle Storm
- Misery’s Crown
- Focus Shift
- Lost to Apathy
- My Negation
- Hedon
- The Mind’s Eye
- Final Resistance
- Damage Done
- Senses Tied
- The Treason Wall
Ilta oli yleisön osalta melko rauhallinen paria päälle hoippuvaa tyyppiä lukuunottamatta. Yleisö ei syttynyt ihan niin hyvin mitä ennalta odotin. Olisin ehkä toivonut hieman parempaa yhteisfiilistä. Joka tapauksessa yleisö näytti nauttivan (vaikkakin ehkä hieman hillitymmin mitä yleensä, johtuikohan tiistaipäivästä?), kuin myös bändi. Keikan loppuun Mikael Stanne tuli vielä kättelemään eturivin tyyppejä ja jopa taaempanakin olevia kavereita. Ilmeisesti viihtyivät Jyväskylässä ja Suomessa. Sen näki ilmeistä ja puheista. Oikein mainio keikka, ei moitteita. Menen katsomaan seuraavallakin kerralla jos vain on mahdollisuus. Sen verran hyvä bändi kyseessä. Out.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
