Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 16 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 20-vuotias.
Otsikko on suora, se kertoo mistä aion tällä kertaa kirjoittaa. Masennus on nykyään todettu sairaukseksi, vaikka se on vieläkin alidiagnisoitu. Syy miksi kirjoitan tästä on monimuotoinen. Tiedän jo etukäteen että tästä tulee sekava artikkeli (mielipiteitä on monia), mutta älä siitä välitä. Haluan kirjoittaa ja myös kirjoitan. Masennus ja tavallinen angsti on eroteltavissa, vaikka masennusta on monenlaista sorttia. Tämän artikkelin tarkoitus on kertoa masennuksesta, sen oireista, siihen suhtautumisesta minun näkemykseni mukaan yleisellä tasolla, mutta sisällytän tekstiin tietysti myös omia kokemuksia.
Ihminen joka ei ole kärsinyt masennuksesta, ei välttämättä tunnista toisen masennusta ollenkaan. Suurin osa ei ota masennusta tosissaan ja moni ei hyväksy sitä tautina. Syvä masennus on sairaus, joka voi kestää vuosia eikä parane ihan heti – pahimmassa tapauksessa ei ollenkaan. Erityisesti Suomessa masennus on kansantautina tahojen mukaan huolestuttavaa.
Wikipedia määrittelee masennuksen seuraavasti:
[…] usein muillekin nähtävissä apeuden, melankolian, alavireisyyden ja toivottomuuden tila, joka häiritsee sosiaalista ja päivittäistä elämää. […] Lähes jokaisella on jossain vaiheessa vaikeisiin elämäntilanteisiin liittyviä ohimeneviä mielialan laskun tai surun tunteita, mutta suurimmalla osalla tilanne ei pahene masennukseksi.
Masennus.com sanoo seuraavaa:
Arkikielessä voimme sanoa olevamme masentuneita, kun olemme surullisia jostakin asiasta. Masennus sairautena on eri asia. Se on joukko oireita, jotka vaikuttavat oleellisesti vointiimme ja toimintakykyymme.
Masennusta aiheuttavat yleisemmin (jatkuvat) huonot kokemukset, huono itsetunto, huono tausta ja kaikki vastoinkäymiset ja pettymykset. Myös myönteiset asiat voivat masentaa, esimerkiksi elämänmuutokset, mutta usein syyt ovat negatiivisia. Masennus on eräänlaista alakuloisuuteen vaipumista. Jos masennus jää hoitamatta ja se menee huonommaksi, tulevat seuraavaksi itsetuhoiset ajatukset. Vakavimmillaan masennus voikin johtaa itsemurhaan.
Olen kuullut että masentuneet ovat usein kilttejä, tunnollisia, rauhallisia tai ajattelevaisia ihmisiä, mutta masennusta voi ilmetä kellä tahansa. Masennus lvoi lisätä myös fyysisen sairastuvuuden riskiä, vähän samalla tavalla kuin stressi.
Keskeinen oire on jatkuvasti tai usein masentunut mieliala. Sitten tulee kiinnostuksen puute ja aloitekyvyn kärsiminen. Unihäiriöt; nukkuu liian vähän tai haluaa mieluummin nukkua päivälläkin kuin tehdä jotain muuta. Paino putoaa tai nousee merkittävästi, ei huvita syödä tai sitten ahmii. Voi myös esiintyä vainoharhaisuutta tai todellisuuden vääristymistä. Masentunut voi myös liioitella ja paisutella ongelmiaan. Sitten on tietysti vakavimmasta päästä psykoottinen masennus eli äänten kuuleminen tai harhojen näkeminen, voi johtaa skitsofreniaan. – Ja perinteinen itsetuhoisuus. Paremmin oireista on kerrottu masennus.comin oiresivulla.
Itselläni ylläolevista oireista esiintyy kaikkia, mutta ihan jokaista ei niin vahvasti. Esimerkiksi koskaan en ole ollut itsetuhoinen oikeasti. Painoni on pysynyt samana vuodesta 2004, 60kg:n ympärillä. Nukun ajoittain huonosti, joskus väsyttää aina. Usein ei tee mieli nukkua eikä syödä. Voimattomuuskin on keskeinen osa tätä kaikkea. En tiedä onko masennukseni mennyt vuosien varrella huonommaksi vai paremmaksi. Minusta tuntuu että syksyn jälkeen se meni pahemmaksi, mutta nyt on alkanut edistyä taas parempaan suuntaan. Avopuolisoni ansiota.
Masennukseen auttaa puhuminen ja hoitoon hakeutuminen. Yleensä käytetään myös lääkitystä jos se on tarpeellista. Edes lievästä masennuksesta ei selviä täysin yksin.
Miten suhtautua masentuneeseen? Yleensä sanotaan jotain sen tapaista kuin ”lopeta jo tuo angsti” tai ”yritä nähdä asiat positiivisemmin”, mutta se ei ole ihan niin helppoa. Masentuneen kanssa pitää puhua asioista ja olla ymmärtäväinen ja kärsivällinen. Samalla voisi yrittää keksiä ratkaisuja asioihin. Joissakin tilainteissa kannattaa vain jaksaa kuunnella. Ymmärrykset ja lohduttamiset auttavat parhaiten ja lievittävät pahaa oloa.
Itselläni on todettu lievä masennus. Olen kärsinyt ahdistuskohtauksista, lievästä poissaolevuudesta, apaattisuudesta. Olen myös itkenyt paljon. En sano että nyt olisin mitenkään masentunut, mieleni teki vain kirjoittaa aiheesta. Huomenna on aika masennushoitajalle. Eipä tästä tule enempää näin yöllä mieleen. Lisäilen jos on tarvis. Hyvää yötä.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
