Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 11 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 25-vuotias.
En ole osannut pysähtyä ajattelemaan. Siis ihan oikeasti. Saunassa yksin istuttuani sen oivalsin. Neljävuotiaalle tyttärelleni nousi tänään kuume ja siitä syystä kävin saunassa yksinäni ja sain kerrankin olla yksin ajatusteni kanssa. Se teki hyvää. Samalla tajusin, että se oli juuri sitä ajattelua, joka aiemmin sai minut kirjoittamaan.
Viime aikoina tämä kyseinen ajattelu on puuttunut, kun on ollut koko ajan tekemistä ja menemistä. Toisaalta ei ole päässyt syntymään minkäänlaista hukka-ajattelua, joka myös kaltaisillani yliajattelijoilla masennuksena tunnetaan. Ei ole ehtinyt vatvoa liikaa asioita, mikä on mielestäni hyvä asia. Olen päässyt keskittymään olelliseen. Mutta silti kaipaan sitä fiilistä, kun pystyy kirjoittamaan mistä tahansa. Nyt ei vain ole kerinnyt pistämään sitä ajatusmyllyä päälle.
Pitäisi ottaa useammin aikaa pelkkien omien ajatusten kanssa olemiseen. Tiedä mitä ideoita saisikaan aikaan… ehkä tämä tästä!
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
Nisha
Tiedatko, mulla on ollut aika samat fiilikset viimeaikoina. Ennen oli aikaa olla ja mietiskella, mutta nykyaan on koko ajan jotain tekemista. Jos mulla on hetki levahtaa ja olla yksin ajatusten kanssa, tulee heti sellainen olo etta pitais olla tekemassa jotain, tai etta olen unohtanut jotain tarkeaa.
Pitaisi muistaa jattaa edes hieman aikaa itselle.