Vuoden viimeisen viikon kuulumisia aamubussista

Varsinaisesta jokaperjantaisesta pohdinnasta ei tullut mitään, kuulumispostauksia kun ei voi samalla tavalla kirjoittaa montaa köntässä, kuten maanantaimetallia. Yritän kuitenkin taas perjantaisin kirjoittaa jotain lööperiäkin, ettei mene turhan asiapitoiseksi. Muutenkin pitänyt bloggailla ihan jotain muutakin. Olen vain työkiireiden ja muun hässäkän vuoksi jumiutunut niihin tuttuihin ja turvallisiin. Yritän jopa ottaa tämän Androidin WordPress-sovelluksen taas käyttöön. Minä kun istun bussissa ison osan päivistäni. Nytkin.

Vuosi vaihtuu pian. Minulla ei ole sen suhteen oikein suunnitelmia. Isälle pitäisi soittaa, josko mentäisiin niille. Tänään on perus saunailta. Eilen olin pois töistä kun flunssa yllätti. Itse asiassa jo keskiviikkona rupesi nokka vuotamaan. Koko viikon on ollut töissä vähän rennompaa, mutta juuri silloin kun satun sairastumaan, toimistolla räjähtää – töiden suhteen siis. Tein eilen kipeänä vähän etätöitä, ja tänään vääntäydyn taas hommiin. Työnarkomaanius uhkaa?

Harmittaa monikin asia. Työläppärin näyttö päsähti rikki tällä viikolla, rahapula, outo väsymys vaivaa ja vielä on vähän flunssainenkin olo. Pittää koittaa selvitä. Koetan kirjoittaa illalla vielä legendaarisen Vuoden Viimeisen. Nyt pitää pikku hiljaa jäädä bussista ja rientää toimistolle koodaamaan…

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää