Yön pikkutunneilla

Koko yö meni erään työprojektin loppuunviennissä. Kerta se on ensimmäinenkin kun täytyy olla tavaraa valmiina maanantaiaamuun mennessä, mutta ei kuitenkaan vielä viikonlopun aikana. Koko yön on soinut Sigur Rósia. Tuo islantilainen post-rock-yhtye saa minut niin helvetin surulliseksi, mutta samaan aikaan myös mietteliääksi ja iloiseksi. Heidän musiikkinsa totisesti herättää ajatuksia suuntaan ja toiseen.

Kello lähentelee viittä ja tein juuri varmaan ensimmäisiä kertoja elämässäni itselleni aamupalaa. Katkarapumunakasta ja Tarhurin appelsiini-mansikkamehua, joka maistuu ristiriitaisen herkulliselta. Ollaan vielä aamuyössä, mutta lasken tämän aamuksi.

Kuva: L.A. SCOWEN.

Omat projektit lykkäytyivät taas eteenpäin. Vaimo loukkaantui illalla jostakin ja minullakin melankolinen fiilis kun parin tunnin päästä olisi aloitettava aamurutiinit ja lähdettävä töihin. Tiistaina koulutus Helsingissä. Milloin minä ehdin yhtään mitään? Onneksi ehdin nukkua viikonloppuna sentään yhden yön kunnolla, ja onneksi töissäkin alkaa pikku hiljaa näyttää helpommalta. Välillä voimavarat loppuvat niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta täytyy koettaa jaksaa ja painaa…

Ehkä tämä viikko näyttää lupaavammalta täällä Rollemaankin puolella. Artikkeliluonnoksia vaan kertyy ja kertyy. Lieneekö niitä kohta nelisenkymmentä… tekemistä ja asiaa on niin paljon. Pahoittelen etten pysty patoni portteja vielä avaamaan.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää