Hyvästi Nokia – Parasta Nokian E90-kommunikaattorissa

Minulla on ollut Nokian puhelin jotakuinkin aina. Ensimmäinen nokialaiseni oli keltainen 3310, jonka myin pois tarpeettomana joskus vuonna 2006. Sittemmin puhelin on vaihtunut parin vuoden välein aina parempaan. Välissä kokeilin Sony Ericssonia mallilla z200, joka oli iso pettymys.

Vuonna 2007 silloisen tyttöystäväni – nykyisen vaimoni – kautta tutustuin Nokian E90 Kommunikaattori-malliin. Ihastuin siihen näytön ja QWERTY-näppäimistön puolesta ja lisäksi mahdollisuuksiin, joita puhelin tuntui tuovan. En ajatellut asiaa sen enempää. Olin juuri hankkinut Nokia N73:n, enkä ollut siihen tyytyväinen. Nyt noin neljä vuotta myöhemmin silloin hulppea ökypuhelin E90 on muuttunut puupökkeliksi, tipahtanut kyydistä ja heittänyt veivinsä. Puhelin ilmeisesti juontaa juurensa 90-luvulta vanhempien kommunikaattoreiden jälkeläisenä ja nykyään sen kyllä huomaa ja ymmärtää varsin hyvin…

Toivon mukaan huomenna saapuu uusi puhelimeni, HTC Desire Z. Lupasin kuitenki itselleni (ja ehkä myös muille, en muista) kirjoittaa ennen uuden puhelimen käyttöönottoa hieman kokemuksia tuosta vanhasta luurista. Ensimmäistä kertaa vuosiin vaihdan taas leiriä. Toivotan Htc:n ja Androidin lämpimästi tervetulleeksi. Sitä ennen kuitenkin hyvästelen nokialaiseni kertomalla mitä hyvää siinä loppujen lopuksi oli. Tässä se nyt sitten tulee.

Puhelimessa on kaksi näyttöä ja näppäimistöä. Ensinäkemältä näyttäisi kuin kaksi puhelinta olisi yhdistetty toisiinsa. Edessä on pienempi näyttö nopeampiin toimintoihin ja kannen avatessa avautuu isompi näyttö ja näppäimistö. Etukantta on tullut käytettyä oikeastaan ainoastaan soittaessa. Avattuna puhelin on kuin käyttäisi pikkuruista tietokonetta. Kommunikaattorilla on hoitunut monikin asia yhtä vaivattomasti, ellei kätevämmin kuin mukana raahattavalla tietokoneella. Lisää speksejä löytyy Nokian E90-puhelinmallin tuotesivulta.

Rajoituksista oli päästävä eroon aivan ensimmäisenä kun puhelimen hankin. Puhelimen käyttöjärjestelmä ei anna asentaa mitä tahansa ohjelmia, vaan vaatii kaikista asennettavista luotetun varmenteen. Näihin varmennesäätöihin meni järki heti alkuun, joten poistin puhelimesta kaikki mahdolliset lukitukset. Kyseessä on vähän kuin jailbreikkaus-operaatio (iPodin/iPhonen lukituksen poisto), mutta vain nokialaiselle. Helpotti huomattavasti kun pystyi tekemään kokeiluja, ohjelmointeja ja kaikkea muuta, ilman että turhat estot ja rajoitukset hidastivat menoa.

En edes muista miltä puhelimeni käyttöliittymä näytti alun perin, niin paljon olen sitä tuunaillut. Niin Linuxin, Windowsin, kuin jopa Macinkin käyttöliittymien ulkoasuja olen aina halunnut jollain tapaa kustomoida itseni näköiseksi. miksi en siis myös puhelimeni? Tykkään silmäkarkista ja sitä halusin E90:n hankkiessani puhelimeenikin. Puhelinta on kivempi käyttää kun se näyttää juuri siltä miltä itse haluaa. Alunperin Symbianin ulkoasu oli puistattavan ruman sininen, mutta nykyään olen yllättynyt että kaikesta tuunauksesta huolimatta ranka on silti melkoinen ruma ankanpoikanen verrattuna muihin nykyajan käyttöliittymiin, jotka ovat oletuksenakin upeita. Jälleen täytyy sanoa että huomaa kyllä miten rysäyksellä alas Symbian on valunut…

Teemoja olen kokeillut varmasti satoja ja varsinkin alussa tuntui että niitä tekivät vain amatöörit. Netti on täynnä teemoja, joista ehkä 0,1% on edes siedettävälle tasolle vietyjä. Kauneimpia teemoja tekeviä mieleenpainuvimpia tekijöitä olivat ainakin Pizero, ishaque, DhanusauD, ToXic ja IND190. Minulla on ollut jo pari vuotta käytössä ishaquen Wooden Black-teema, jossa ikonitkin ovat jopa hyvän näköiset.

Kun vielä ennen Nokian Symbian-käyttöjärjestelmä kukoisti, 2010-luvulla se on jäänyt pahasti kilpailijoiden jalkoihin. Johtavia puhelikäyttiksiä on varmasti Android uusien älypuhelimien myötä (suosittu HTC) ja ainakin omassa kaveripiirissä myös iPhonet ovat suosittuja. Symbian oli ennen nopea, nätti, monipuolinen – nykyään hidas, ruma ja rajoittunut. Monet siirtyivät iPuhelimiin ja Htc:hin jo jopa vuosi tai pari sitten, samalla kun oma puhelimen käyttöni muuttui mutkattomasta käytöstä tappelemiseen Symbianin kanssa.

Softat alkoivat pudotella tukeaan Symbianista Androidin ja iOSin kiilatessa ohi. Enää et saa juuri mihinkään palveluun alkuperäisen virallisen julkaisijan tekemää sovellusta. Facebookilta ja Twitteriltä ei ainakaan saa virallista sovellusta, eikä varmasti tule saamaan. Myöskään Googlen kaikkia sovelmia ei s60v3:lle ole enää saatavilla. Harmitti kun esimerkiksi Googlen omaa Syncia ei tähän puhelimeen saa ollenkaan. Sen sijaan pitää käyttää Mail for Exchange-viritelmää, jolla kalentereista vain ensimmäinen synkronoituu puhelimen kanssa.

Natiiviselain E90:ssä on melko hyvä, mutta bugeja ja takkuiluja esiintyy varsin usein. Välilehtiä ei ole, taakse ja eteen selaaminen lataa sivun uudelleen ja pomppii omituisesti. Suurin osa suosituista sivuista lataa kapean ja surkean mobiilinäkymän, vaikka puhelimella pystyy selaamaan alkuperäistä sivustoa. Tätä ei usein voi ohittaa mitenkään ja isolla näytöllä suurin osa näytön tilasta jää käyttämättä hyödyksi. Opera Mini on E90:ssä ruma ja hidas, mutta vähän toimivampi.

Internetin ja tietokoneiden lisäksi olen tietoteknisten laitteiden suurkuluttaja ja vaadin ostamaltani lelulta melko paljon – otan siitä niinsanotusti kaiken irti. Olen niitä, jotka kulkevat kadulla nenä kiinni puhelimen ruudussa ja puhelimessa datapaketti (nykyisimmin ilmeisesti kulkee nimellä mobiililaajakaista) on ehdoton. E90:ssä käytin varmasti eniten puttya, jonka kautta lähinnä irkkasin ja etähallitsin palvelintani. Olen hieman muokannut oletusputtya, sillä halusin siihen kunnollisen fullscreenin ja oikeat värit. Muokkaamani putty löytyy projektikansiostani nimellä putty_s60v3_e90_20070729-rolle-fixed-black&white.

Minulla on palvelimellani myös bitlbee, eli puttyn kautta pääsen irssillä ircin lisäksi käyttämään myös meseä, gtalkia, twitteriä, yahoo messengeriä, aimia ja Facebook chattia ja Skypen chattiominaisuutta. Melkein kaikki Internet-vaikuttamiseni ja päivitykseni tapahtuu siis puttyn kautta.

Nykyään varmasti toiseksi käytetyin softani on Foursquare. Sovelluksessa on kuitenkin isoja puutteita. Mainitsinkin suurimman ongelman jo Foursquareta käsittelevässä postauksessani, mutta jos puhelimessa on suomen kieli päällä, softa näyttää sijainniksi 100 km varsinaisesta kohteesta, sillä ilmeisesti suomalaiset koordinaatit käyttävät pistettä ja ulkomaiset pilkkua, tai toisin päin. Puhelinta joutuu siis käyttämään englanniksi, mutta minua se ei haittaa, sillä olen englantiin varsin tottunut. Englanninkielisessä puhelimessa sijainti näkyy jotakuinkin oikein, mutta siltikin Foursquare sanoo usein, että ”puhelimesi mukaan olet väärässä paikassa”. Sovellus on myös erittäin hidas ja melko hankala käyttää. Silti käytän sitä päivittäin…

Tein aina silloin tällöin sovelluskokeiluja. Waze jäi tällaiseksi kokeiluksi. Se on kartta- ja tiepalvelu, johon suomalaiset tai ainakaan Jyväskylän kartat eivät ole vielä yleistyneet. Jyväskylän paikkoja löytyi erittäin rajoitetusti, jos ollenkaan. Myöskään Foursquare-lisäosa ei Wazessa toiminut ihan odotetusti.

Maininnan ansaitsee JoikuSpot, jolla puhelimesta sai langattoman tukiaseman. Puhelimeen pystyy siis JoikuSpotin avulla yhdistämään vaikkapa läppärillä siten, että puhelimen netti näkyy läppärissä langattomana verkkona. Kätevää reissussa läppärin kanssa, varsinkin paikoissa, joissa ei ole muuta nettiä.

Symbianissa on myös ärsyttäviä puutteita ihan oletuksena. Yksi ärsyttävimmistä on se, että joka välissä ohjelmia tai palveluja käyttäessä joutuu varmistamaan yhteyden, jota käytetään, vaikka mobiililaajakaistaliittymässä sen pitäisi olla itsestäänselvyys ja automaatio. Vain joissakin harvoissa sovelluksissa homman pystyy laittamaan automaattiseksi.

Toinen ehkä vieläkin ärsyttävämpi ”ominaisuus” E90:n Symbianissa on se että ohjelmat jäävät turhan herkästi taustalle syömään akkua. Esimerkiksi kun selaat osoitekirjaa ja soitat jollekin ja puhelun jälkeen lyöt näppäinlukon kiinni ja laitat puhelimen taskuun – illalla nukkumaan mennessäsi ja herätyksen laittaessasi huomaat että akkua on enää yksi palkki jäljellä ja työpöytänäkymässä avoimena sovelluksena killuu Osoitekirja ja Puhelujen loki. Nämä jäävät siis puhelun jälkeen automaattisesti auki, ilman että sitä huomaa mitenkään. Älytöntä.

Puhelin myös joskus vain yksinkertaisesti kaatuu. Muistin määrä tuntui aiemmin paljolta, mutta tuntuu nykyään ettei se riitä mihinkään. Ei tarvitse olla kuin kaksi sovellusta auki niin boom! Muutkin vasteajat ovat säälittävän hitaita verrattuna muihin nykypuhelimiin.

Kamera puhelimessa on ihan ok. Näennäisesti 3,2 megapikseliä. Kameraakaan ei kuitenkaan voi käyttää kunnolla hyödyksi, sillä kovin moni sovellus ei tue kameraa. Hauskaa, sillä kyse on kamerapuhelimesta. Eivät vain enää jaksa kehittää. Sama ongelma miltei jokaisessa sovelluksessa.

Koska viralliset tahot eivät jaksa kehittää Symbiania, käyttäjät ovat tehneet omia sovelmiaan, tai muut palvelut ovat ottaneet tästä aukosta hyödyn itselleen. Koska Googlen Syncia ei E90:lle saa, on olemassa mitä erilaisempia synccausmenetelmiä. Itse käytin pitkään NuevaSyncia, joka muuttui kuitenkin maksulliseksi – kuten kaikki muutkin. Huomasivat että se kannattaa. Maksulliseksi muuttui myös aiemmin ilmainen gcalsync.

Ilmaisista sovelluksista sosiaalisen median palvelut ovat olleet tähän asti suuria pettymyksiä. Kokeiltu on aiakin Sociallya ja Snaptua. Todella rumia ja epäkäytännöllisiä sovelluksia, kuten suurin osa Symbianille. Mutta vika ei ole sovelluksissa, vaan itse puhelimessa.

Ehkä hyödyllisin sovellus puhelimella on ollut Shozu. Ohjelmalla voi lähettää sisältöä suoraan puhelimesta käsittämättömän moneen eri paikkaan. Osa mobiilibloggauksista täällä Rollemaassa on postitettu suoraan puhelimesta Shozun kautta. Puhelimella voin lähettää myös kuvia Flickriin, Ping.fm:ään, sähköpostiini, ja moneen muuhun paikkaan lennosta, sen kummemmin miettimättä.

Tätä kirjoittaessa Kaappain-ohjelma lakkasi toimimasta (ei enää käynnisty), joten enempää kuvankaappauksia ette tule näkemään. Eiköhän tämä ollut tässä. Tärkeimmät softat tuli listattua. Puhelimessani on myös vSun, jolla pystyy pelaamaan SNES-pelejä, jos tulee tylsää. Onpahan tuossa muitakin vähäpätöisiä kokeiluja, jotka eivät ole mainitsemisen arvoisia. Mainittakoon kuitenkin vielä että Symbianin Spotify ei edes scrobblaa ja tällä puhelimella musiikkia ei kuuntele hullukaan, sillä puhelimeen ei saa tavallisia kuulokkeita vaan ne täytyy olla Nokian omat (suoraan sanottuna paskaa). Spotifykin jäi siis kokeiluksi tässä puhelimessa. Myöskään Skypellä ei voi soittaa videopuheluita, vaikka puhelin siihen pystyisi.

Nykään yhä useammassa Symbian-ohjelmassa on niin isoja puutteita, että puhelimen käyttö vain ärsyttää. Monelle palvelulle ei saa softaa enää ollenkaan. Moni toimiva sovellus tähän nokialaiseen maksaa rahaa, samalla kun Androidilla varustettuun puhelimeen saman saa ilmaiseksi paremmalla tuella ja paremmilla ominaisuuksilla. Päätökseni jättää Nokia E90 ja siirtyä Htc Desire Z:aan on vuoren varma. En malta odottaa huomista, jolloin käyn hakemassa paketin postista.

Tasoonsa nähden hyvin puhelin on palvellut nämä nelisen vuotta. Kahden vuoden kytkyaika ainakin meni hujauksessa. Puhelimen valmistus lopetettiin vuonna 2009, eli kohta kaksi vuotta sitten. Pudonnut enemmän kuin pari kertaa, huollettu kerran. Tämä ja muitakin nokialaisia tulee todennäköisesti myyntiin ja laita viestiä jos kiinnostaa.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää