Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 17 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 19-vuotias.
Mr. Earl Brooks on urallaan menestynyt bisnesmies ja perheenisä, joka elää kaksoiselämää alter egonsa Marshallin takia. Verta, pimeyttä ja tappamista rakastava Marshall kertoo mitä tehdä ja Earl seuraa vaistoaan. Jo melko pahasti addiktoitunut Earl on yrittänyt ajoittain päästä eroon pahoista tavoistaan, mutta ei yksin kykene. Marshall houkuttelee Earlin tekemään murhan pitkän tauon jälkeen ja Earl päättää että murha on hänen viimeisensä. Poliisit ja media heräävät uniltaan murhan sattuessa ja rupeavat jälleen tauon jälkeen ihmettelemään uutta ”peukalonjälkimurhaajan” veristä tapausta. Jännityksellä ei ole loppua kun konserttiin liittyy vankilasta juuri karannut kovanaama-murhaaja, jolla on yhteyksiä peukalonjälkimurhaaja-tapauksen päänaisetsivään Atwoodiin ja Brooksin murhailtana nähnyt valokuvaaja, joka haluaa myös päästä tappamaan…
Mr. Brooks on erittäin jännittävä psykologinen trilleri. Yleensä odotan trilleriltä keskipaksua viihdettä, jonka juonesta puuttuu tärkeitä palasia. Tämän elokuvan juonesta ei puuttunut mitään, mikä teki elokuvasta erittäin nautittavan. Elokuva on graafinen – pakko myöntää -, mutta vaikka jouduinkin irvistelemään joissakin kohdissa, pidin kokonaisuudesta. Elokuva muistuttaa minua Amerikan Psykosta, vaikka olen lukenut vain pelkän kirjan. Toisaalta Mr. Brooks ei ole ihan niin brutaali verrattuna Amerikan Psykoon. Juonikuviot rakentuvat elokuvassa hienosti ja yllättäviä käänteitä on juuri tarpeeksi. Miljöö elokuvassa on melko synkkä, mutta se kuulunee asiaan. Kevin Costner (Earl Brooks) ja Demi Moore (Tracy Atwood) vetivät roolinsa virheettömästi. Vanha suosikkini William Hurt (Dark City, Contaminated Man, A History of Violence…) näytteli myös loistavasti pahis-Marshallia. Jos haet jännitystä iltaan, valitse Mr. Brooks.
4/5
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
