Rahahuolia

Olen armoton tuhlaajapoika. Sain kesäkuuhun mennessä tehdystä sivuprojektista 500 euroa ja hilut. Kesähuumassa ostin uuden rullalaudan Jyväskylän laminasta hetken mielijohteesta, vaikka en ole skeitannut pitkään aikaan. Halusin vain chillata muiden kanssa ja olihan se ihan kivaa. Ei mennyt vaan temppuja päälle ja myöhemmin laudan osto rupesi kaduttamaan. 109 euroa ei ole mikään pieni summa. Seuraavaksi ostin uudet rullaluistimet ja sauvat í  la 105e. Vanhat luistimet olivatkin ehtineet olla jo viisi vuotta aktiivisessa käytössä ja se näkyi ja tuntui. Luistelin niillä vielä keväällä vaikka ne olivat melkein numeroa pienet. Luistimet olivat Rollerbladen klipsillistä mallia. Yritin etsiä halpoja klipsillisiä Rollerbladeja, mutta en löytänyt mistään alle 200:lla eurolla, eikä missään malleissa ollut enää klipsejä. Lopulta hirveän kauppakierroksen jälkeen päädyin ostamaan Citymarketin tarjoushyllystä Salomonin ihan laadukkaat sadan euron rullaluistimet. Suomen inflaatio on hirveä. Markka-aikana rullaluistimia sai satasella. Kuten ennenkin on jo tullut päiviteltyä: markat ovat muuttuneet euroiksi.

Eräänä kesäisenä päivänä ostin vaatteita melkein satasella. Kerran kävin Prismassa ja ostin Logitechin webkameran ja energiajuomia. Heinäkuun alussa kävin ostamassa iPodiin USB-Adapterin eli pistorasiaan tökättävän laturin. Sitten jäi enää satanen, jonka tuhlasin karkkiin, limsaan, elokuviin ja pikaruokaan. Nyt ei ole enää mitään. Pahinta on, että ei edes kaduta hirveästi. Ainoastaan se skeitin osto kadutti, mutta muuten olen ollut ihan tyytyväinen rahanmenooni. Ei ollut mitään mihin säästää. Tai no, kannettavaa olen haaveillut, mutta en taida saada sitä ihan lähiaikoina. Nyt vain kävi näin.

Asuntoni alkaa jo näyttää asunnolta. Imuroin ja luuttusin lattiat ja tyhjensin vanhan hyllynkin (haluatko ostaa?). Nyt huoneessa on vain vanha sohva (jolla nukun toistaiseksi, ennen kuin saan sen leveän jenkkisängyn) ja tyhjät myynnissä olevat huonekalut. Olen vain ollut liian laiska vessan suhteen. Ja koska minä olen laiska, isäkään ei jaksa tehdä yksin kaikkea. Olen saanut rahaa myynneistäni. Toissapäivänä myin sen laminan skeitin ystävälleni Villelle kaverialennuksella. Ne rahat tuhlasin heti uuteen puhelimeen. Ostin Sony Ericssonin mallia K700i, koska en enää kestänyt kuunnella vanhan Ericssoni häiriöääniä. Rahaa tulee ja menee. Sellaista se elämä on.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää