Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 17 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 19-vuotias.
”Päivä 0”, koska matkustuspäivää ei voi laskea ensimmäiseksi palveluspäiväksi.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä valvoin myöhään WordPressin bugin takia – noin kuuteen – jonka seurauksena nukuin jopa yhteentoista asti. Ei väsyttänyt. Pakkasin reppuuni lisää tavaraa ja tarkistin että kaikki tarpeellinen on mukana. Repussa olikin ainakin seuraavat asiat:
- iPod + laturi
- Vihreä neulepaita
- Ohut vaalea svetarihuppari (mikälie oikea nimitys)
- Sinivalkoraidallinen t-paita
- Sivarilaput, passikuva sivarikorttia varten
- Lompakko
- Hygienavarusteet
- Kahdet kirjavat (uima)shortsit
- Riittävä määrä boksereita ja sukkia
Lähdin 14:00-bussilla kohti Jyväskylän Matkakeskusta. Matkakeskukselle saapuessani huomasin Helsinkiin menevän pendolinon saapuvan raiteelle. Hölkkäsin lipunmyyntiin ja vaihdoin postissa saamani ilmaismatkalipun aitoon tavaraan, jonka jälkeen menin junaan. Junassa kuuntelin musiikkia, lepäilin ja katselin maisemia. Luin myös joitakin ilmaislehtiä joita olin ottanut mukaani.
Kun saavuin Helsinkiin puoli kuuden aikoihin illalla, suunnistin ensimmäisenä infotietokoneelle ja avasin matkahuollon sivun. Varasin linja-autoaseman etsimiseen reilusti aikaa, koska en tunne hyvin edes Helsingin lähiseutua. Olen käynyt aikasemmin vain muutaman kerran Suomen pääkaupungissa, mikä on outoa. Joka tapauksessa, etsin Helsinki-Lapinjärvi-bussiyhteyden silmieni alle ja katsoin linja-autoaseman nimen. Bussi lähtisi Kampin asemalta. Selailin puhelinluettelon ja bussipysäkkien karttaa ja löysin tieni nopeasti Kampille Mannerheiminkadun läpi. Kampin asemalla yritin etsiä ja varmistaa bussin lähtölaiturin, mutta en sitä aluksi löytänyt. Pelasin pari kierrosta Rayn Casinolla ja lähdin pois hävittyäni muutaman euron (ei ollut tuplausonnea), tyhmä temppu, myönnän. Lopulta löysin lähtölaiturin Kampin alakerrasta. Kävin syömässä ScanBurgerissa ja ostin vielä K-Marketista jotain pientä matkaevästä. Kulutin aikaa kiertelemällä Kampin myymälöissä ja lukemalla päivän Ilta-Sanomat. Tasan kello yhdeksän menin lähtöpaikkaan ja huomasin että bussi olikin jo saapunut. Annoin lipun kuskille ja istahdin bussiin. Matka kesti noin puolitoista tuntia.
Havahduin kun bussikuski ilmoitti mikrofonilla ”seuraavaksi Lapinjärven siviilipalveluskeskus”. Astuin ulos bussista ja seurasin muita. Kävelimme noin vähän matkaa kunnes näin kuuluisan Koivukujan. Koivukuja oli pitkä, matkaa varsinaiselle sivarikeskukselle oli pari kilometriä. Matkalla en puhunut kenellekään, kävelin vain eteenpäin. Keskukseen saavuttuani löysin nopeasti A-talon muiden mukana. A-talolla annoin päivystäjälle passikuvani ja henkkarini. Päivystäjä antoi minulle avaimen ja kuvallisen siviilipalvelusmiehen kortin. Katsoin avaimesta kämppäni ja huoneeni numeron ja suunnistin kohti D-taloa, jonne selviydyin vaivatta. Samaan huoneeseen tuli pari muuta kaveria, joita en ollut tavannut aikaisemmin. Laittelin kamojani hiljaa sanomatta sanaakaan. Otin vierestä liinavaatteet ja valmistin pedin. Kun olin saanut petini valmistettua, rikoin jään esittelemällä itseni. Kämppikset ovat hyvin mukavia ja tulemme hyvin toimeen keskenämme, vaikka kaikki taitavat olla minua vanhempia.
Kello olikin jo puoli kaksitoista, joten menin nukkumaan. Yöllä oli kuuma ja vieraassa paikassa on aina hankala saada unen päästä kiinni ja juuri kun olin nukahtanut kämppäämme saapui kaksi tyyppiä lisää. Yöllä satoi vettä ja ilma vähän viileni ja sain pikkuhiljaa taas unen päästä kiinni. Aamu onkin sitten jo toinen tarina. Anteeksi kiire ja tekstin listamaisuus, Lapinjärven kuudella nettikoneella käyttöaika on vain puoli tuntia kerrallaan.
Rentoa on.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
