Näin katsot 3D:tä ilman laseja

Hullaannuin toissa yön pikkutunneilla stereoskooppiseen 3D:hen, josta käytetään myös nimitystä S-3D tai S3D. Kyse on varhaisesta 3D:n esitystavasta, joka mahdollistaa 3D-kuvan tai videon katselemisen ilman laseja tai apuvälineitä. Tekniikasta käytetään myös epävirallista nimitystä ”cross eyes”, ”crossed eyes”, ja ”magic eyes”.

Elokuvateatterissa 3D-elokuva on toteutettu niin että valkokankaalle on yhdistetty kaksi kuvaa niin että lasien avulla kumpikin silmä näkee eri kuvan, mikä luo illuusion syvyydestä, yhdestä ylimääräisestä perspektiivistä. Näin luodaan 3D-efektit. En tunne nykyistä kehittynyttä 3D-tekniikkaa joka poikkeaa hieman alkunkantaisimmista, ja käyttää polarisaatiota, tahdistinta ym. Se on varmasti paljon hienompaa, enkä ole vieläkään päässyt sitä kokemaan. Vaikka enemmän ja vähemmän kehittyneitä 3D-tekniikoita on erilaisia, periaate on sama.

Tällaiseen ”ulos ruudusta” -efektiin stereografiikka ei kuitenkaan tietääkseni pysty.

3D-efekti ei ole skaalaltaan kovin laaja stereograafisissa kuvissa ja videoissa. En ainakaan ole vielä törmännyt sellaiseen nettivideoon missä objektit ”tulevat ulos” ruudusta, lähemmäs katsojaa – kuten elokuvateatterissa. Stereograafinen 3D näyttää kuitenkin todella upealta, jos kuva/video on hyvin tehty. Stereografiikka on myös etenkin siitä hienoa että sitä pystyy harrastamaan ilman laseja. Tällainen harrastelu on niinsanottua freeviewingiä, eli karkeasti käännettynä ”vapaakatselua”.

Youtubessa on monta opetusvideota, mutta tämä lienee yksi parhaista. Sen avulla ainakin itse opin. Video on katsottavissa alta:

Jos kuva näkyy sumeana, kannattaa koittaa eri etäisyyttä. Silmät eivät välttämättä myöskään heti ole tottuneet tekniikkaan, joten treenausta vaan lisää. Sivuilla olevat kaksi kuvaa menevät sen verran utuiseksi että eivät keskittyessä kauheasti häiritse, mutta ne voi piilottaa laittamalla kädet seinäksi ohimoille. Tässäpä sinulle hieman tekemistä.

Silmiä ei kuulu pitää täysin kierossa koko aikaa! Siis sillä tavalla mitä tarkoitetaan kun puhutaan silmien ”laittamisesta kieroon”, eli vanhasta kunnon pelle-pelleilystä. Se on vahingollista eikä suotavaa. Silmät kyllä ovat katselun aikana ”kierossa”, mutta eivät sillä tavalla kierossa. Tätä on vähän hankala selittää.

Hyvä keino treenata on pitää yhtä sormea silmien edessä pystyssä, ja harjoitella katseen kohdistamista. Kun katsoo sormen taakse, edessä näkyy utuisesti kaksi sormea. Tällä periaatteella tekniikka toimii niin että kun on kaksi sormea, tai kaksi kuvaa, keskellä näkee kolmannen. Silloin kun näkee sen kolmannen, koittaa kohdistaa katseensa siihen. Aivot luulevat kyseessä olevan yksi kuva, kun kuvat täydentävät toisiaan. Ne ikään kuin ”lukkiutuvat” paikoilleen, ja silloin kuvaa voi katsella täysin rentoutuneena ilman että tarvitsee ähertää ja puhertaa pitääkseen silmät kohdillaan. Tämä ei toimi jos kuvat ovat esimerkiksi erilaisia, väärässä kohdassa, tai muuten vain huonosti tehdyt.

Tekniikka ei siis ole millään tapaa vaarallista, nimittäin silmät katsovat kieroon luonnollisissa tilanteissa muutenkin, esimerkiksi kun laitat sormesi nenään kiinni ja katsot sitä.

Itselläni meni opettelussa noin puolisen tuntia. Kun homman oivaltaa niin ei ”3D-tilan” saa päälle kuin taikaiskusta. Itselläni ei mene enää kuin hassu sekunti tai pari.

Tim Dashwoodin kirjoittamassa englanninkielisessä artikkelissa ”A Beginner™s Guide to Shooting Stereoscopic 3D” on kiva informatiivinen paketti niin stereografiikasta kuin sen kuvaamisestakin. Kannattaa lukea.

Tässä muutama aika siisti kuva:

Kuva: The Carving Path

Kuva: emu.arsusda.gov (tämän kuvan voit klikata isommaksi)

Etenkin nämä kaksi ovat lempareitani, koska niissä näkyy parhaiten syvyysefekti – se mikä on koko jutun ideana:

Kuva: 3dphoto.net (tämän kuvan voit klikata isommaksi)

Kuva: Balliolman (tämän kuvan voit klikata isommaksi)

Voit kuvitella kuinka onnistumisen ilon ja ”vau”-fiiliksen jälkeen nauroin yksin olohuoneessa keskellä yötä. On muuten siistiä kun oivaltaa ja osaa jotakin. Tämä on sellainen asia mitä kaikki eivät osaa.

Kuvia löytyy pilvin pimein lisää Googlen kuvahausta (kokeile myös hakusanoilla ”stereographic 3d”, ”cross-eye 3d”, ”cross eyes 3d”, ”paraller images 3d”), Flickristä ja muualta netistä kunhan vain osaa etsiä. Videoita löytyy Youtubesta.

Kävin esimerkiksi Avatarinkin katsomassa 2D:nä, enkä ole vielä nähnyt nykyistä 3D-tekniikkaa. IMAX 3D-elokuvan näin ensimmäisen kerran Saksassa vuonna 2004, ja se oli aika hieno. Olen hankkimassa stereograafista Avatar 3D-elokuvaa, ja odotan innolla miltä se näyttää…

Onnistuitko? Kommentoi ja kerro kikkailun tuottamista fiiliksistä!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää