Siivous-sunnuntain kuvasaldoa

Sain sunnuntaina kerättyä itseni ja siivosin koko talon perinpohjin. Lapsiperheessä tavarat kertyvät huomaamatta ja siivottua tulee harvoin, kuten aiemmassa siivousta käsittelevässä kirjoituksessani jo kerroinkin. Siivoamisen jälkeen oli mahtava olo ja otin kameran käteen tallentaakseni olon syyt talteen. Puolitoistavuotias tyttönikin osasi auttaa minua tavaroiden keräämisessä. Lelulaatikon vein sitten Lotan omaan huoneeseen olohuoneesta eliminoidakseni sotkun uusiutumisen tytön innostuesssa uudestaan leikkimään.

Välipalaksi banaania

Haluaisin panostaa enemmän asioihin kuten sisustamiseen ja vaatteisiin, mutta ne tuppaavat olemaan eniten rahaa vaativia juttuja. Vaimoni tykkää enemmän nimenomaan sisustamisesta, mutta olen itsekin hankinnoissa mukana. Vaikka kotimme on vielä ”kesken”, se on omasta mielestäni melko kodikas pienine sisustuselementteineen.

Lasten portti keittiön ja eteisen välillä

Anoppi on tuonut kaikkea hyödyllistä Lottaa varten. Anoppilasta he toivat keväällä portin, joka ilmeisesti oli portaikon päästä alunperin. Puuseppä-naapuri-kaveri Kalle nikkaroi jostain minun vanhasta tietokoneen metalliosasta ja puunpalasesta portille ”lukon” (kiitos Kalle).

Iltapalaa tekemässä keittiössä

Keittiöstäkin tuli yllättävän siisti, vaikka en jynssännytkään hellaa. Ainakin se on siistimpi kuin Pasi Viherahon kokkinurkkaus.

Kelloonkin saatiin paristot

Siisti olohuone. Kelpaa oleilla.

Olohuoneen mediakonenurkkaus.

Tämä nurkkaus kaipaisi vielä jotain piristystä, sillä ainakin tästä kuvakulmasta se on melko tyhjän oloinen. Piano on olohuoneen ylpeys, vaikka sitä ei ole tullut soiteltua. Myöhemmin tulevaisuudessa olisi tarkoitus laittaa Lotta jonkinlaisille pianotunneille, ellen itse opeta häntä.

Jopa kylpyhuoneessa on minimalistista sisustusta.

Ovet makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen.

Makuuhuone.

Makuuhuoneen uusi sänky on vielä hieman vaiheessa. Vaimoni hankki jo runkopatjoille nätin suojan, mutta vielä pitäisi saada joustinpatjalle kiva kuori. Päiväpeitto olisi myös jees.

Rollen nurkkastudio.

Pyhä datanurkkaukseni ei ole paljon muuttunut huhtikuusta. Miniläppärini vain ei ole enää mukana kuvioissa.

Kaikkia kuvakulmia ei tullut kuvattua, mutta eipä tuo haittaa. Näitä kelpaa sitten taas katsella inspiraatioksi kun on seuraavan kerran sotkuista. Lotan huonetta en pahemmin jaksanut kuvailla, mutta vaimoni galleriasta löytyy joitakin kuvia.

Tuntuu kyllä hyvältä kun on siistiä! Tiedä sitten kauanko pysyy siistinä…

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää