Tänään on ollut keskivertoa parempi boogie kaikessa tekemisessä. On niin mukava tehdä etäpäivää kotona, vaikka päivä onkin super kiireinen. Tuntuu, että tähän aikaan vauhti vain kiihtyy kiihtymistään. Olen jo iltapäivällä aivan loppu.
Huolia ja murheita riittää, mutta ainakin tänään ne pysyvät taka-alalla. Handlaan tämän. Kyllä tästä hyvä tulee.
Illalla vaimon kanssa syömään. Saamme romanttisen pikkupöydän ikkunapaikalta. Ulkona sataa hiljalleen puuterilunta. Jouluinen, nostalginen tunnelma. Otan vielä fonduejälkiruoan ja cappuccinon.
Viikonloppuna lepään. Olen sen ansainnut.
Silmät eivät pysy auki…
Tässä kirjoituksessa on 101 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:54) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Keskiviikko
Älysormus tietää kertoa, että olen stressannut tänään yhteensä 2 tuntia ja palautunut vain 15 minuuttia. Unipisteet ovat ennätykselliset 90/100.
Aamu alkaa virtuaalihölkällä Uudessa-Seelannissa. Kotona aamupala ja töihin. Taskia ja puhelua, yksi toisensa jälkeen.
Lopetan työt 17:15 ehtiäkseni pojan joulujuhlaan koululle. Olemme paikalla 17:31. Ilmeisesti poika ei ehdi lavan eteen esiintymään, joten katsomme vain muiden esitykset. Poikaa tämä ei kuitenkaan harmita, sillä hän pääsee näkemään kaverinsa. Rehtori mainitsee puheessaan PISA-tulosten laskemisen ja kehottaa vanhempia viettämään aikaa lasten kanssa esimerkiksi kirjoja lukien. Kaunis ajatus, mutta mielestäni vähän huonoa tilannetaju. Tulee mieleen vanha kunnon ”synnytystalkoot”.
Energia nollissa. Saattaa olla, että uni tulee jälleen ajoissa…
