Monessakin mielessä ikävä päivä. Heti aamusta iskee migreenikohtaus, joka menee onneksi ohi muutamassa tunnissa. Tämän jälkeen hieman traumamuistoja kehiin. Työpäivä takellellen, mutta kunnialla kuitenkin.
Huokaus. Synkät päivät saisivat jo riittää.
Illasta Clintti Itäpuun leffa. Jotain hyvääkin.
Tässä kirjoituksessa on 48 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:59) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Silent Sunday
Valvon liian myöhään ja nukun liian myöhään. Eli noin kolmesta kymmeneen. Jotenkin rytmi menee helposti ihan sekaisin. Vai onko se sekaisin, vai normaali rytmini? En vieläkään tiedä, mutta sen tiedän, että hieman myöhempään se minulla on kuin muilla ihmisillä. Jos keskivertotyypit menevät yhteentoista mennessä nukkumaan, minä en yleensä vielä saa unta tuohon aikaan. Toisaalta, viikonloppuisin tulee valvottua, kun ei ole velvollisuuksia. Tuttu tarina.
Viikonloppu on tuntunut normaalia pidemmältä, kun olen ottanut rennosti. Kahvia, oleilua, telkkaria, pelailua. Eilen Manulla oli paha mieli ja lähdimme ulos kävelylle. Kävimme katsomasas kirkkopuiston valaistetut porot, reen ja muut valokoristeet. Muutaman kuvankin näppäsin.
Tällaisia viikonloppuja lisää.
