Hyvin unta. Hyvä juoksulenkki uusilla kengillä. Rapsakka kymmenen asteen syyssää. Jotenkin olen kaivannut tätä. Pysähdyn Tuomiojärven takana avautuvaan metsään ja hengitän. Niin rauhallista ja mukavaa.
Pian on ne kelit, kun hengitys höyrystyy. Pääsee juoksemaan kuin Rocky konsanaan.
Nautin näistä rauhallisista hetkistä.
Tässä kirjoituksessa on 57 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (17:32) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Eat-Be Sick-Work-Sleep. Repeat.
Kaaos pään sisällä. Neljättä päivää neljän seinän sisällä. Mutta siitähän minä nautin, koska olen erakko. Oikeastaan saisinpa olla vaan näin aina.
Sairastellessa pitäisi varmaan levätä. Mutta mitä on ”lepääminen” jos on paikallaan, istuu koneella muutenkin. Henkisesti virtaa riittää, vaikka yskittää ja nenä vuotaa. Kuiva yskä ei ota lähteäkseen millään. Fyysinen nihkeä olo on helppo peittää työnteon alle.
En ole nukkunut aikoihin kovin hyvin. Ehkä olen sittenkin stressaantunut, vaikka ajattelen, että stressi on jotain oikeasti puuduttavaa. Kai stressata voi positiivisistakin asioista. Kyllä minä stressaan tällä hetkellä ja tiedostan sen.
Odotan voimiani takaisin. Sieltä ne pikkuhiljaa tulee. Vaikka en ole juuri nyt ihan 100%, tai edes 85%, olen vahva.
I know one day I will be again
Strong
