Järkyttävimmät black metal-tarinat

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.

Kansikuvassa suomalainen Graveborne.

Black metal (Wikipedia) on ehkä metallimaailman vaikeimmin lähestyttävä genre. Eikä ihme, sillä musiikki kätkee sisäänsä mitä karmivampia tarinoita. Black metal on yhä melko undergroundia, vaikka sen kuuntelu onkin yleistynyt huimasti parin vuosikymmenen aikana. Sisäpiirin musiikkia bläkkiksestä tekee muunmuassa se että usein artistit ja bändit eivät tavoittele näkyvyyttä, vaan pyrkivät pysymään salaperäisenä ja tuntemattomana.

Koska black metal on metallin rankimpia ja synkimpiä alalajeja, sen tekijät ovat – tai ainakin olivat – myös äärirajojen ihmisiä. Ainakin 90-luvun kulta-aikoina bläkkisbändien sisäpiirin elämäntavat heijastuivat musiikkiin melko rankasti. Artistien suhtautuminen musiikkiin oli fanaattista ja piireissä oli paljon erimielisyyksiä. Muutamat järkyttävät tapaukset ovat tehneet black metallista pahamaineisen musiikin alalajin ja luoneet sille pelottavan maineen.

Kuva black metallista

Black metal -piirit sisältävät kierolla tavalla mielenkiintoista draamaa ja tarinat poikkeavat hyvinkin paljon toisistaan. 90-luvulla paisuttelu mediassa oli aivan käsittämätöntä ja juttujen totuusperä hämärtyi täysin. Moni tarinoista on kuitenkin täyttä totta ja tänään päätin avartaa muutamia rankimmasta päästä.

1. Øystein Aarsethin murha vuonna 1993
Norjalainen Øystein Aarseth, lavanimeltään Euronymous soitti kitaraa Mayhem-nimisessä black metal -bändissä. Hänen perustama underground-levy-yhtiö ja -pulju Deathlike Silence Productions myi ja julkaisi 90-luvulla black metal -aarteita. Myös merkittävän bläkkismuusikon (Varg Vikernes, WikiPedia) bändin Burzumin levyjä oli myynnissä, mutta Aersethille ja Vikernekselle kehkeytyi riitoja, kunnes Vikernes surmasi Aershetin 10.8.1993.

Kuva Euronymouksesta
Kuva: Neseblod Records. Øystein Aarseth, 1968-1993

Surman syyksi väitettiin erimielisyyksien lisäksi Aershetin rahavelkoja ja rojaltien pimitystä Vikernesille, mutta Vikernes on sittemmin sivullaan kertonut halveksuvansa Aersethia ja surman syyksi muunmuassa erimielisyydet, valheet ja petokset, ei niinkään raha.

Käännetty Vargin omilta sivuilta:

Kun hänen (Aerseth) levy-yhtiönsä (DSP) julkaisi Burzumin debyyttialbumin vuonna 1992 hänellä ei ollut kuluihin varaa ja hän lainasi rahaa minulta. Kun hän sitten myi kaikki Burzumin albumit hän maksoi omat laskunsa mieluummin kuin tuotti lisää levyjä – tai maksoi minulle takaisin velkojaan, rojalteista puhumattakaan. Hänellä ei siis ollut yhtään rahaa suoltaa lisää levyjä myytäväksi siihen mennessä kun levyt oli loppuunmyyty. Ihmiset luulevat että tapoin hänet tästä syystä, mutta en olisi saanut rahoja takaisin tappamalla hänet. Saan aina kerättyä kokoon lisää rahaa jos haluan, enkä muutenkaan investoinut asioihin enempää kuin mitä oli varaa hävitä.

Aerseth oli siis tehnyt itsensä naurunalaiseksi bläkkispiireissä, eikä kukaan enää halunnut hengailla hänen kanssaan. Aerseth syytti Vikernesiä kaikesta, vaikka oli itse itsensä tilanteeseen saattanut. Syyksi on sanottu mediassa myös valtataistelua, johon Vikernes vastaa seuraavasti:

Joitakin kuukausia Euronymouksen huono maine levisi metalliskenessä ja yhä useampi ihminen alkoi ymmärtämään mikä ääliö hän oli ja hän alkoi syyttämään minua kaikesta ja alkoi vihaamaan minua. Jollakin tasolla hän oli oikeassa, sillä en kertaakaan pitänyt mielipiteitäni salassa, mutta minun mielestäni hän aiheutti kaiken aivan itse. Hän teki itsestään naurunalaisen.

Myöhemmin mediassa kirjoiteltiin kaikkea paskaa minusta ja se teki hänestä vähemmän tärkeän. Yht’äkkiä hän ei ollut enää ”päähenkilö” extremessä metalliskenessä. Hän näki myös tämän asian minun syykseni. Sen takia ihmiset väittävät että murha oli päätös ”valtataistelulle” kahden johtavan metalliskenen jäsenen välillä, mutta totuus on että ”valta” oli vain hänelle tärkeää, ei minulle. Minua ei voinut vähempää kiinnostaa moiset asiat.

Kuva Varg Vikernesistä ja Euronymouksesta
Vikernes ja Aerseth nuorena

Aersethin viha Vikernestä kohtaan kasvoi ja hän alkoi pian suunnittelemaan Vikernesin murhaamista. Varg kuuli hänen suunnitelmistaan kavereiltaan jotka olivat myös Aersethin kavereita. Suunnitelmat olivat yksityiskohtaisia ja raakoja, joista paistoi Aersethin viha Vikernestä kohtaan. Vikernes suuttui kuulemastaan takaisin Aersethille ja päätti kirjoittaa hänelle kirjallisena allekirjoituksen kera että haluaa katkaista häneen kaikki suhteet. Periaattessa kirje oli ”hienostunut” tapa käskeä Aersethia painumaan vittuun Vikernesin elämästä lopullisesti.

Niinpä Vikernes otti kaverinsa mukaan ja lähti ajamaan Osloon myöhään illalla. Pojat saapuivat Aersethin kämpille joskus neljän aikaan yöllä. Vikernes painottaa että metalliskenessä oli tyypillistä elää öisin, sillä useimmat black metal -skenen hevimiehet olivat niin sanottuja yö-otuksia. Aerseth oli nukkumassa ja huusi ovisummerista ”olen nukkumassa, voitteko tulla myöhemmin”, mutta Varg oli ajanut pitkän matkan ja kertoi haluavansa antaa hänelle sopimuksen, joten Aerseth päästi hänet sisään. Vikerneksen kaveri jäi ulos polttamaan tupakkaa.

Aerseth oli hermostunut, eikä Vikernes ollut yllättynyt – ovellahan seisoi tyyppi jonka murhaamista Aerseth oli suunnitellut pitkään. Vikernes ojensi Aersethille sopimuksen ja kysyi häneltä että ”mitä vittua oikein aiot?” samalla kun astui eteenpäin. Tässä vaiheessa Aerseth panikoi täysin ja potkaisi Vikernestä mahaan Vikernesin mielestä säälittävällä ”Bruce Lee” -tyyppisellä tavalla. Aerseth ampaisi saman tien keittiön suuntaan etsimään kättä pidempää. Vikernes arveli hänellä olevan aseita ja otti taskustaan pienen taskuveitsen. Varg raivostui siitä että Aerseth oli itse aloittanut tappelun mutta lähti heti karkuun kun huomasi että se ei hetkauta vastustajaa. Pelkuruus on täysin vastoin Varg Vikernesin periaatteita ja elämänkatsomusta.

Aerseth jatkoi pakenemistaan ja Vikernes juoksi perässä. Aerseth juoksi rappukäytävään ja hakkasi seiniä ja ovia ja huusi apua naapureilta. Kun Vikernes sai hänet kiinni, Aerseth sanoi että hänelle riittää, mutta alkoi potkimaan Vikernestä uudestaan. Vikernes epäili mukanaan tulleen kaverin olevan mukana juonessa, mutta kun hän tuli vastaan tupakilta Vikernes näki heti että tämä oli säikähtäneen oloinen nähdessään tappelun. Aerseth yritti potkia Vikernestä uudelleen ja Vikernes iski puukkonsa suoraan Aersethin kallon läpi. Aerseth kuoli välittömästi.

Tarina ei vielä lopu tähän, sillä Varg Vikernes ei heti jäänyt kiinni murhasta vaan kerkesi olla melko pitkään vapaalla jalalla. Veriset vaatteet mies upotti järven pohjaan, jotka myöhemmin löydettiin – tosin ilman minkäänlaisia tahroja tai DNA:ta josta vaatteet olisi voitu yhdistää murhaan.

Asian tultua ilmi media pääsi vauhtiin ja kirjoitti lehtiin vaikka minkälaisia juoruja. Myös tuomarit vääristelivät asioita ja leimasivat mm. Vikerneksen saatananpalvojaksi. Itse olen tietenkin sitä mieltä että murha mikä murha.

Vikerneksen on myös väitetty olevan osallisena kolmessa kirkon tuhopoltossa, joissa yhdessä kuoli palomies. Varg Vikernes vietti vankilassa 16 vuotta ja vapautui 22. toukokuuta 2009. Hän tekee nykyäänkin black metallia ja hänen uusin levynsä Belus julkaistiin tämän vuoden maaliskuussa. Koko stoorin ja Varg Vikerneksen kannan murhaan voit lukea hänen omilta sivuiltaan tämän linkin takaa jos yhtään satut omaamaan englanninkielen lukutaitoa. Vargista myös lisää Wikipediassa.

2. Per Yngve Ohlinin itsemurha vuonna 1991
Ruotsalainen Per ”Pelle” Ohlin toimi norjalaisen Mayhem-bändin laulajana kolme vuotta, vuodesta 1988 vuoteen 1991, jolloin hän päätti päivänsä. Sisäänpäinkääntyneellä deadilla tiedettiin olevan erittäin vakavia mielenterveysongelmia.

Kuva Deadista
Per Yngve Ohlinin, 1961-1991

Mies oli äärimmäisen itsetuhoinen ja muunmuassa

  • Söi hyvin harvoin ja sai arpia laihtumisen, ravinnonpuutteen ja nälkiintymisen takia
  • Piti paitaa jossa oli kuolinilmoituksia
  • Oli sairaalloisen kiinnostunut kuolemasta ja kaikkeen kuolemaan liittyvästä (siitä myös esiintymisnimi Dead, ”Kuollut”)
  • Ei nauttinut elämästään ja kuvitteli olevansa syntynyt väärään maailmaan tai todellisuuteen, eikä kokenut itseään edes ihmiseksi (”En ole ihminen! Tämä on vain unta ja herään kohta! Oli liian kylmä ja vereni oli jatkuvasti jäässä.”)
  • Keikoilla Dead halusi näyttää ruumiilta. Hän halusi myös luoda kuoleman tunnelmaa hautaamalla vaatteensa maahan, joskus kuolleiden eläimien kanssa. Joskus hän nuuhki kuolleita elukoita ja kerran jopa pyysi bändiläisiä hautaaman itsensä jotta saisi ihostaan vähän kalpeamman näköisen.
  • Yritti lukuisia kertoja itsemurhaa

…kunnes onnistui keväällä 1991. Dead jätti kirjeen jossa luki jotakuinkin ”sori kaikki tämä veri, morjens”. Kun Euronymous löysi hänet, hän oli vetänyt ranteensa auki ja ampunut itseään haulikolla päähän. Euronymous otti heti kameran esiin, valokuvasi Deadin ruumiin. On myös huhuttu bändiläisten tehneen Deadin kallon palasista kaulakoruja. Myöhemmin kuva kuolleesta Deadista päätyi Mayhemin Dawn of the Black Hearts -nimisen levyn kanteen. Levyn kansitaide on kaikkien aikojen bannatuimpia ja kiistellyimpiä, eikä syyttä.

3. Silencer-bändin keulahahmo Nattramn
Silencer on underground black metal -skenen kulttibändejä. Bändi on kokonaan keulahahmo Nattramnin oma yhden miehen projekti. Mies tekee suicidaalista black metallia, mutta bändistä ei ole oikein missään tarkkaa tietoa, eikä kukaan edes tiedä onko mies enää hengissä. Miehen on sanottu sairastavan skitsofreniaa, masennusta ja yrittäneen itsemurhaa. Kappaleissa lauletaan lähinnä itsemurhasta, kuolemasta, ihmisvihasta ja mielipuolisuudesta. Musiikki on erittäin emotionaalista, sillä biiseissä Nattramn ”laulaa” lähinnä itkunsekaisesti rääkymällä, mikä luo epätoivoisen ja painostavan tunnelman.

Kuva Nattramnista
Nattramn

Nattramista on olemassa pelkkiä huhupuheita, mutta hänen on väitetty säveltäneensä ensimmäisen ja ainoan levynsä mielisairaalassa ja bändi on hajonnut Nattramin jouduttua pakkohoitoon. Miehen on myös sanottu murhanneensa kaksi pikkutyttöä ja yrittäneensä itsemurhaa poliisien luotien kautta. Todellisuudesta kukaan ei tiedä onko mikään näistä tapahtumista totta, mikä vain lisää Silencerin kulttistatusta. Levyn sanoitukset ja muut bändin ympärillä tapahtuneet asiat kuitenkin antavat jotain osviittaa kertomuksille.

4. Jon Andreas Nödtveidtin itsemurha elokuussa 2006
Dissection-bändin kitaristi ja solisti löydettiin vuonna 2006 kuolleena asunnostaan. Nödtveit oli ampunut itsensä keskellä kynttilöiden muodostamaa rengasta edessään magiaa ja noituutta käsittelevä Grimoire (WikiPedia), ei uutisissa mainittu musta raamattu. Varsinaista syytä itsemurhalle ei ilmeisesti löydetty.

Kuva Nödtveidtistä
Etualalla Nödtveidt, 1975-2006

5. Steingrim Torsonin kuolema viime vuoden keväällä, 2009
Celestial Bloodshedin laulaja Steingrim Torson kuoli haulikon vatsaan aiheuttamaan ampumahaavaan. Torsonin parasta ystävää on epäilty ampujaksi, mutta kaveri väittää aseen lauenneen vahingossa. Mukana on kuitenkin ollut päihteitä ja verityön aiheuttamia muistikatkoksia, joten tapaus jäi ainakin tapahtumahetkellä epäselväksi. Mitään selitystä tapahtumalle ei saatu. Jatkossa tapauksesta ei ole tiettävästi uutisoitu.

Kuva Steingrim Torsonista
Steingrim Torson, 1983-2009

Aiheesta kirjoitti myös Metallimusiikki.net:

20-vuotiaan murhasta epäillyn miehen lakimies, nimeltään Morten Aalberg, kommentoi maanmiestensä luotsaamalle tabloidilehdelle VG Nett, että ampumavälikohtaus tapahtui lähietäisyydeltä. Epäilty piti asetta kiinni ja osoitti sillä Torsonia vatsaan, jonka jälkeen ase laukesi ja Torsin lensi iskun voimasta taaksepäin. Epäilty ei vielä lakimiehensä mukaan muista tarkempia yksityiskohtia, joka saattaa selittyä verityön aiheuttamasta traumasta, päihdeaineiden aiheuttamasta muistikatkosta tai vain yksinkertaisesti halusta olla kertomatta tarkempia yksityiskohtia tapahtumain kulusta. Haulikko-onnettomuus tapahtui Trondheimiin kuuluvassa kaupunginosassa, Byåsenissa, 20-vuotiaan epäillyn kodissa. Todistajalausuntojen ja rikosteknisten tutkimusten osalta poliisiviranomaiset ovat kallistuneet epäilemään tapahtunutta murhaksi.

Siinäpä taisi olla viisi pahinta tapausta. Kuolemantapauksien tapahtuminen on jostain kumman syystä lisännyt levyjen myyntiä ja bändien (pahaa) mainetta. Sairasta mutta totta, tällainen kiinnostaa ihmisiä. Onhan se erilaista kuunnella levyä jonka laulaja on potkaissut tyhjää. Toivottavasti et menettänyt yöunia.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

11 kommenttia

  1. Piparnakkeli

    Mielenkiintoinen artikkeli, Silencerin ja Celestial Bloodshedin tarinat olivat minulle tuntemattomia. Pitää kuitenkin vähän tarkentaa:

    Dawn of the Black Hearts ei ole osa Mayhemin virallista diskografiaa, vaan on bootleg. Sen julkaisi alunperin kolumbialainen Warmaster Records, mutta siitä on otettu monta (laitonta) uusintapainosta, jonka vuoksi se on saanut enemmän näkyvyyttä. Voin olla väärässäkin, mutta siitä miten kuvat päätyivät Etelä-Amerikkaan ei ole täyttä varmuutta. Euronymoushan tosin lähetti vaikka mitä roinaa ympäri maailmaa, uskottaviksi katsomilleen bändeille. Dawn of the Black Hearts julkaistiin vasta kaksi vuotta Euronymouksen kuoleman jälkeen, mutta ei ole epäilystäkään siitä ettei hän olisi ennemmin tai myöhemmin käyttänyt noita kuvia.

    Arvaan, että olet jossakin vaiheessa lukenut Lords of Chaos-kirjan? Jos et, niin käypä kirjastossa! Kirja on osittain hieman vanhentunut ja harhailee varsinaisesta asiasta pois, mutta on silti hyvää luettavaa! Oma arvioni kyseisestä opuksesta:

    http://piparnakkeli.wordpress.com/2010/01/11/kaaoksen-ruhtinaat-mustan-metallin-messu/

  2. rolle

    Tiedän kyllä että kyseessä on epävirallinen bootleg, en vain sitä erikseen maininnut. En maininnut kyllä myöskään että kyseessä oleva levy on osa Mayhemin diskografiaa, vaikka yhteydestä ehkä sellaisen kuvan saikin. Sanoin vain että kuva päätyi levyn kanteen. Kiitos kuitenkin tarkennuksesta.

    Oon vähän huono nykyään lukemaan kirjoja, ne ajat ovat kaukana menneisyydessä. Luen kyllä kirjoja, mutta vain todella harvoin. Katson mieluummin elokuvia, ja muistelin että kyseisen kirjan pohjalta valmistuu pian myös elokuva, joka voi tosin olla suuri pettymys.

    Mulla olis tuossa tuo Until the light takes us, jossa on Varg Vikerneksen, Fenrizin, Hellhammerin ym. haastatteluja, mutta en ole vielä ehtinyt katsoa.

  3. Piparnakkeli

    Juu, onhan se sen verran kovan kulttistatuksen saanut, että sitä pidetäänkin jo osana bändin virallista diskografiaa.

    Kirjoja ja dokumenttejahan aiheesta on tehty useampikin, mutta lähes kaikki ovat saaneet jonkinmoista kritiikkiä asianosaisilta. Eihän Vikernes pitänyt Lords of Chaos-kirjastakaan. Saa nähdä, mitä siitäkin leffaprojektista sitten tulee… en suoranaisesti odota sitä innosta kihisten.

    Until the light takes us on kiinnostanut jo pitemmän aikaa, mutten minäkään sitä ole vielä nähnyt. Pitäähän se ehdottomasti jossakin välissä katsoa!

  4. fmatic

    Kiitokset artikkelista. Osa tapauksista oli ennestään tuttuja, mutta tuo Nattramn ja Silencer-bändi oli vieraampi. Pitihän tuo heidän levy etsiä käsiin ja olihan melkoisen ahdistava kokemus. Herkäksi luokiteltavana ihmisenä joka suhtautuu musiikkiin varsin tunnepitoisesti aistien niin äänimaailman kuin sanoitukset vahvasti oli tämän levyn ensimmäinen läpikuuntelu melkoisen vahvoja tuntemuksia aiheuttava…

  5. rolle

    Silencerin tapaisia bändejä on enemmänkin kun jaksaa vaan tonkia, mutta Silencer on varmasti yksi ”shokeeravimmista”. Shock-value on jostain syystä kiinnostanut itseäni aina, ja olisin voinut listata vielä muutaman tarinan. Mutta toisaalta halusin listata vain pahimmat ja ehkä ”tunnetuimmat” viisi tai kuusi. Silencerin ”järkyttävyydestä” ja emotionaalisuudesta huolimatta pidän levystä vallattomasti. Etenkin Sterile Nails And Thunderbowels -kappale on sanoinkuvaamattoman surullinen, mutta samalla jotenkin niin hieno…

  6. Unlukyone

    Hienoa tekstiä, vaik ite olinki lukenu nää kaikki jo aikasemmin muualt, paitsi ton vikan.

    Pakko sanoa tohon Silenceriin vielä, että ne pikkutytöthän ei kuolleet, vaan niitä iskettiin kirveellä päähän ja toisella tais mennä millin päästä aivoista isku. Kuulemma kuitenkin selvisivät molemmat.
    Ja sitten vielä siitä oon kuullu sellasta huhua, että niit pahoinpitelyjä ei ois tehny tää Nattram, vaan sen veli tjsp, koska tää Nattram ite oli kuulemma mielisairaalassa sillo. Myös sellasta juttua puhuttu, et tää ois katkonu tahallaan sormiaan et sais biiseihin aidonkuulosen kivunhuudon (kuten tossa kuvassa näkyy oudot kädet).

    Mutta onha noiki vaan huhupuheita, kuten lähes koko bändi ja sen johtohenkilö. Luulisi, että löytyisi tietoa enemmän, mutta ei oikein tahdo löytyä, hämärää…

  7. rolle

    Kiitos kommentista Unlukyone. Juu, huhupuheiden ympärillehän Silencerin imago perustuu. En ollut ennen kuullut kertomiasi juttuja, sikäli kiintoisaa…

  8. 5 suosituinta tekstiä Rollemaassa | Rollemaa.org

    […] 2. Järkyttävimmät black metal-tarinat […]

  9. faktat kuntoon homo

    Silencerissä vaikutti myös Leese-niminen henkilö, joka on vähemmän tunnettu ja ”värikäs” hahmo ja joka perusti Silencerin 1995. Nattramn liittyi mukaan vasta myöhemmin eikä säveltänyt musiikkia bändin ainoalle levylle.

    Ja palasihan Nattramn vuonna 2007 Diagnose:Lebengsefahr-projektillaan.

  10. Andy

    Per Yngve Ohlin syntymä vuosi on 1969 eikä 61 niin kuin kuvan alla olevassa tekstissä mainitaan-

  11. Rolle

    Kiitos korjauksesta.